Kuusitiainen (Periparus ater) on Suomen pienin tiainen, joka näppärästi keinuu kuusen oksilla tarvittaessa pää alaspäin.
Musta pää, ruskehtava vatsa, harmaat siivet. Vaalea niskalaikku ja pieni koko auttavat erottamaan kuusitiaisen hömötiaisesta. Pituus 11 cm, siipien kärkiväli 18 cm, paino 8 g. Pienimpiä suomalaislintuja. Puuhakas ja eloisa, liikkuu ja oleilee etupäässä kuusten latvaosissa.
Laulu kirkas ja voimakas ”piiti-piiti-piiti…”, usein pitkinä sarjoina kuusen latvasta. Laulu muistuttaa kiireistä talitiaisen laulua. Äänet tiaismaisia tiitityksiä, paitsi tunnusomainen, vihervarpusmainen vihellys ”tiii-tyy”.
Vanhin suomalainen rengastettu kuusitiainen on ollut 7 vuotta 14 päivää vanha.[2] Euroopan vanhin on ollut brittiläinen 9 vuotta 4 kuukautta vanha kuusitiainen.[3]
Eurooppa ja Pohjois-Aasia Japaniin saakka, sekä Pohjois-Afrikka. Suomessa se pesii Tornion-Kuusamon korkeudelle saakka. Runsain se on Etelä-Suomessa, etenkin Hämeen ja Uudenmaan kuusivaltaisilla seuduilla. Esiintymisen vuosivaihtelu on suurta.
Suomessa pesii noin 30 000 – 100 000 kuusitiaisparia.[4]
Viihtyy parhaiten vanhoissa kuusikoissa, myös muissa havumetsissä ja sekametsissäkin. Suomessa lajia ei tavata puhtaissa lehtimetsissä. Syysmuutolla tavataan melko yleisesti ulkomeren saarilla. Talvella kuusitiainen tulee taajamien lintulaudoille, harvoin keskikaupungille.
Kuusitiainen tekee pesänsä valmiiseen koloon: jonkun muun lajin hylkäämään pesään tai ihmisen tekemään pönttöön (lentoaukko n. 27 mm). Hyväksyy pesäpaikaksi myös monenlaiset muut kolot, esimerkiksi kaatuneen puun juurakossa, aidantolpassa, rakennuksessa jne. Muninta alkaa Etelä-Suomessa vapun jälkeen. Naaras munii 8–10, keskimäärin 9, punapilkkuista valkoista munaa, joita se hautoo pari viikkoa. Poikaset lähtevät pesästä lentokykyisinä runsaan 2 viikon ikäisinä. Molemmat emot ruokkivat niitä pesässä ja vielä 1–2 viikkoa pesästä lähdön jälkeen. Usein kuusitiaiset pesivät toisen kerran joko samaan tai lähistöllä olevaan koloon. Näihin pesiin munitaan kesäkuun loppupuolella. Munamäärä on pienempi kuin ensimmäisessä pesueessa.
Kesällä pienet hyönteiset ja hämähäkit, kesäpäivän aikana se tarvitsee n. 2 g ravintoa. Syksyllä se varastoi kuusen oksien kätköihin havupuiden siemeniä ja selkärangattomia. Esimerkiksi kirvoista kuusitiainen tekee pienen pallon ja kiinnittää sen neulasten varaan. Talvella se syö varastoimiaan eväitä ja käy mieluusti lintulaudoilla syömässä rasvaa, maapähkinää ja auringonkukansiemeniä.
Kuusitiainen (Periparus ater) on Suomen pienin tiainen, joka näppärästi keinuu kuusen oksilla tarvittaessa pää alaspäin.
