Verkkosiipiset (Neuroptera) eli harsosiipiset on hyönteislahko, johon kuuluu maailmanlaajuisesti noin 5 000 lajia. Ne ovat petoja sekä toukkina että aikuisina. Suomessa verkkosiipisiä on tavattu 54 lajia.
Aikuiset verkkosiipiset ovat melko pienikokoisia ja jotkin lajit muistuttavat pientä sudenkorentoa. Etenkin monien kirvakorentojen siivet ovat itse eläimeen verrattuna kookkaat ja lahkon nimi tulee siipien monimutkaisesta ja tiheästä suonituksesta. Etu- ja takasiivet ovat samannäköiset ja korennolla on purevat suuosat. Aikuinen korento on usein pahanhajuinen.
Ravinnokseen verkkosiipiset käyttävät pääsääntöisesti kirvoja sekä muurahaisia. Verkkosiipisten toukat eroavat ulkonäöltään suuresti aikuisesta korennosta ja ovat maalla eläviä petoja. Ne naamioituvat usein keräämällä ympärilleen syömiensä kirvojen tyhjiä kuoria, sammalta tai muuta roskaa. Kirvakorentojen toukkia käytetään apuna biologisessa tuholaistorjunnassa. Oman erikoisen ryhmänsä muodostavat muurahaiskorennot, joiden toukka – muurahaisleijona – kaivautuu maahan jättäen vain saaliin pitelemiseen tarkoitetut leuat esille. Muodonvaihdos on täydellinen.
Verkkosiipisistä on fossiiliaineistoa permikaudelta lähtien. Joissakin lähteissä kaislakorennot ja käärmekorennot luetaan mukaan verkkosiipisiin, mutta nykyään niiden katsotaan muodostavan omat lahkonsa.
Verkkosiipiset (Neuroptera) eli harsosiipiset on hyönteislahko, johon kuuluu maailmanlaajuisesti noin 5 000 lajia. Ne ovat petoja sekä toukkina että aikuisina. Suomessa verkkosiipisiä on tavattu 54 lajia.
Aikuiset verkkosiipiset ovat melko pienikokoisia ja jotkin lajit muistuttavat pientä sudenkorentoa. Etenkin monien kirvakorentojen siivet ovat itse eläimeen verrattuna kookkaat ja lahkon nimi tulee siipien monimutkaisesta ja tiheästä suonituksesta. Etu- ja takasiivet ovat samannäköiset ja korennolla on purevat suuosat. Aikuinen korento on usein pahanhajuinen.
Ravinnokseen verkkosiipiset käyttävät pääsääntöisesti kirvoja sekä muurahaisia. Verkkosiipisten toukat eroavat ulkonäöltään suuresti aikuisesta korennosta ja ovat maalla eläviä petoja. Ne naamioituvat usein keräämällä ympärilleen syömiensä kirvojen tyhjiä kuoria, sammalta tai muuta roskaa. Kirvakorentojen toukkia käytetään apuna biologisessa tuholaistorjunnassa. Oman erikoisen ryhmänsä muodostavat muurahaiskorennot, joiden toukka – muurahaisleijona – kaivautuu maahan jättäen vain saaliin pitelemiseen tarkoitetut leuat esille. Muodonvaihdos on täydellinen.
Verkkosiipisistä on fossiiliaineistoa permikaudelta lähtien. Joissakin lähteissä kaislakorennot ja käärmekorennot luetaan mukaan verkkosiipisiin, mutta nykyään niiden katsotaan muodostavan omat lahkonsa.
