Siitake (Lentinula edodes) on Itä-Aasiasta kotoisin oleva ruokasieni, jota viljellään ja käytetään ruoanlaitossa monissa Aasian maissa. Se on ruoka-aineena osa monien Aasian maiden, kuten Japanin, Kiinan, Korean ja Thaimaan, keittiöitä.
Länsimaissa siitake tunnetaan japanilaisella nimellään shiitake [1] (kanji: 椎茸; kirjaimellisesti "shii-sieni" kasvualustanaan toimivien lahoavien shii-puiden mukaan). Englannin kielessä siitake tunnetaan myös "kiinalaisena metsäsienenä" tai "mustana metsäsienenä". Kiinassa sieni tunnetaan nimellä xiānggū (香菇, "hyväntuoksuinen sieni").
Siitakkeet kasvavat luonnonvaraisina Kiinassa, mutta niitä on viljelty Kiinan lisäksi Japanissa yli 1 000 vuoden ajan. Varhaisimmat kirjoitetut merkinnät siitakkeiden viljelystä voidaan ajoittaa Song-dynastian ajoille (vuodet 960-1127). Luonnonvaraisten sienten syömistä kuvanneet kirjoitukset ajoittuvat kuitenkin varhaisemmiksi.
Ennen 1980-lukua sienten japanilaista lajiketta kasvatettiin ainoastaan perinteisin menetelmin. Gary F. Leatham tutki 1970-luvun lopulla väitöskirjassaan japanilaisen lajikkeen kasvattamista, mikä mahdollisti myöhemmin kyseisen lajikkeen tehokkaan kaupallisen kasvatuksen ympäri maailmaa, myös Suomessa. Sientä myydään nykyään päivittäistavarakaupoissa tuoreina sekä säilykkeinä.
Tuoreita ja kuivattuja siitakkeita käytetään aasialaisissa keittiöissä. Kiinalaisessa keittiössä niitä käytetään paistettuina kasvisruoissa. Japanissa niitä käytetään miso-keitossa dashin valmistuksessa sekä lisukkeena monissa muissa ruokalajeissa. Koreassa sienet ovat osa bulgogia (marinoitu grillinaudanliha), jjigaeta (pihvi) sekä namulia (paistettu kasvisruoka). Thaimaassa sienet tarjotaan käristettyinä tai haudutettuina.
Siitakkeita myydään kuivattuina säilykkeinä, jotka uudelleenkostutetaan vedessä ennen käyttöä. Sienten kuivaaminen tekee niistä tuoreita sieniä aromikkaampia paljastaen vahvan umami-maun, hajottaen sienen proteiinit aminohapoiksi ja muuttaen ergosterolit D-vitamiineiksi.
Siitakkeiden terveysvaikutuksia on tutkittu nykyaikana tieteellisesti. Sienet sisältävät polysakkaridi lentinaania ((1-3)-β-D-glukaani), jonka on tutkittu ehkäisevän kasvainten muodostumista.[2]
Jotkut siitakkeesta eristettävät aineet, kuten iktyoli, toimivat lääkkeenä allergioihin ja viruksiin.[3]
Siitake on myös yksi harvoista vegaaniseen sekä košer-ruokavalioon kuuluvista, D-vitamiinia sisältävistä lähteistä.
Raakana nautitulla siitakkeella on todettu myös vakavahko nokkosrokkoa muistuttava sivuvaikutus siitakedermatiitti, joka saattaa ilmaantua vasta joitain päiviä aterian jälkeen ja vaatia vakavimmillaan sairaalahoitoa.[4][5]
haaparousku | kalvashaaparousku | haavanpunikkitatti | herkkutatti | isohapero | kangasrousku | kangastatti | karvarousku | kantarelli | kartiohuhtasieni | koivunpunikkitatti | korvasieni | kosteikkovahvero | kuusenleppärousku | lampaankääpä | mustatorvisieni | männynherkkutatti | männynpunikkitatti | männynleppärousku | suppilovahvero | tammenherkkutatti | rusko- ja vaaleaorakas | siitake | tryffelit
Siitake (Lentinula edodes) on Itä-Aasiasta kotoisin oleva ruokasieni, jota viljellään ja käytetään ruoanlaitossa monissa Aasian maissa. Se on ruoka-aineena osa monien Aasian maiden, kuten Japanin, Kiinan, Korean ja Thaimaan, keittiöitä.
Länsimaissa siitake tunnetaan japanilaisella nimellään shiitake (kanji: 椎茸; kirjaimellisesti "shii-sieni" kasvualustanaan toimivien lahoavien shii-puiden mukaan). Englannin kielessä siitake tunnetaan myös "kiinalaisena metsäsienenä" tai "mustana metsäsienenä". Kiinassa sieni tunnetaan nimellä xiānggū (香菇, "hyväntuoksuinen sieni").
