الأسماء في صفحات التنقل
Sinirikko (Saxifraga oppositifolia) on vihreänä talvehtiva, vuoristojen ja arktisten alueiden pienikokoinen rikkokasvi.
Sinirikko on kasvutavaltaan mätästävä ja muodostaa mattomaisia tai patjamaisia kasvustoja. Se on runsashaarainen, rento ja tiheälehtinen. Kasvin kukalliset varret kasvavat 2–5 cm korkeiksi ja nousevat kohenevasti ylöspäin. Möyheät, ruodittomat lehdet ovat nelirivisesti vastakkain. Ne ovat pitkulaisia, ripsilaitaisia ja väriltään sinivihreitä ja usein kalkkitäpläisiä. Sinipunaiset, kaksineuvoiset kukat ovat yksittäin. Verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Heteitä on 10 kappaletta. Emiö on kaksilehtinen ja enintään tyvestä yhdislehtinen. Emilehtien tyvellä on mesisuomuja. Suhteessa kasvin muuhun kokoon sen kukat ovat varsin suurikokoisia. Sinirikko kukkii lumen sulamisen jälkeen, Suomessa heinä-elokuussa. Kukinnan jälkeen kypsyy kaksiosainen, monisiemeninen kota.[1]
Sinirikon voi sekoittaa tunturikohokkiin (Silene acaulis).
Sinirikon levinneisyys on sirkumpolaarinen mutta varsin hajanainen. Euroopassa sitä tavataan Skandeilla, Kuolan niemimaalla, Uralilla, Islannissa, Huippuvuorilla, Pohjois-Irlannissa, Skotlannissa, Sudeeteilla, Karpaateilla, Alpeilla, Apenniineilla ja Pyreneillä. Aasiassa lajia tavataan paikoitellen Pohjois-Siperiassa ja Keski-Aasian vuoristoseuduilla. Sinirikko on levinnyt myös Pohjois-Amerikkaan, jossa sitä kasvaa Kalliovuorilla ja Kanadan koillisosissa. Laji on tavanomainen myös Grönlannissa.[2] Suomessa sinirikkoa esiintyy vain Enontekiön ja Utsjoen tuntureilla.[3] Vain Enontekiön suurtuntureilla laji on Suomessa tavanomainen.[4]
Sinirikolle mieluisia kasvupaikkoja ovat Suomessa tuntureiden soraiset ja lietteiset puronvarret ja lumenviipymäpaikat, kallioiden pengermät sekä valuvesihyllyt. Laji on kalkinvaatija.[3]
Sinirikko (Saxifraga oppositifolia) on vihreänä talvehtiva, vuoristojen ja arktisten alueiden pienikokoinen rikkokasvi.
.jpg)
