Moringakasvit (Moringaceae) on kasviheimo, joka kuuluu lahkoon Brassicales. Sukuja heimossa on vain yksi, moringat (Moringa), ja sen 12 lajia kasvavat Intiasta Afrikkaan ulottuvalla alueella ja Madagaskarissa. Ceyloninmoringaa (Moringa oleifera) viljellään melko laajalti.[2]
Moringa-lajit ovat kausivihantia puuvartiskasveja, melko usein tukevavartisia pensaita tai puita. Lehdet tuoksuvat epämiellyttäviltä murskattuina; ne ovat kierteisasentoisia, päätöparisia, 1-3 kertaan lehdykkäisiä. Niiden kannassa ja nivelissä on huomiota herättävät rauhaset. Kukat ovat usein selvästi vinosti vastakohtaisia ja muistuttavat hernekasvien perhomaisia kukkia. Heteitä on viisi. Hedelmä on pitkä, kapea, kolmesta emilehdestä muodostunut, kolmesärmäinen ja kotamainen.[3]
Moringalla on lukuisia käyttösovelluksia maataloudessa. Puille tyypillisesti sen juuret kuohkeuttavat maaperää ja parantavat veden sitoutumista. Tästä syystä moringaa käytetään mm. aavikoitumisen estämiseksi. Moringan lehtien ravintoarvot ovat erinomaiset; 100 grammaa moringan lehtiä sisältää 8,3 g proteiineja, 434 mg kalsiumia, 404 mg kaliumia, 738 μg A-vitamiinia, 164 mg C-vitamiinia[4]. Moringan siemenistä puristettua proteiinia voidaan käyttää myös antibakteerisena höydytteenä vedenpuhdistuksessa.
Moringakasvit (Moringaceae) on kasviheimo, joka kuuluu lahkoon Brassicales. Sukuja heimossa on vain yksi, moringat (Moringa), ja sen 12 lajia kasvavat Intiasta Afrikkaan ulottuvalla alueella ja Madagaskarissa. Ceyloninmoringaa (Moringa oleifera) viljellään melko laajalti.