Ribes uva-crispa L.

Karviainen (Ribes uva-crispa) on herukoiden sukuun kuuluva marjapensas, jonka alkuperäinen esiintymisalue on Euroopassa ja Aasian länsiosissa. Pohjoismaissa karviaista tavataan viljelyjäänteenä ja viljelykarkulaisena. Karviainen on vakinainen uustulokas Suomen, Ruotsin ja Norjan keskiosiin asti ja satunnainen pohjoisempanakin.^[1] Karviaislajikkeita on kelta-, puna-, ja vihreämarjaisia, joiden maku on erilainen. Amerikassa ja Aasiassa on lukuisia muita karviaislajeja, joiden marjoja alkuasukkaat ovat syöneet mutta joita ei yleensä viljellä.

Kellertävä karviainen on maultaan makeahko, vihreä ja punertava karviainen ovat maultaan happamia. Ne ovat kuitenkin varsin meheviä ja pehmeänmakuisia marjoja. Niistä saadaan hyvin säilyviä hilloja, hyydykkeitä ja marmeladeja. Karviaispensaat tarvitsevat runsasmultaisen maan. Kasvupaikan tulee olla myös valoisa, ilmava ja avoin, jotta härmän vaara jäisi vähäiseksi. Hyvin tavallisesti karviaismarja saa kasvaa pensaana, mutta se voidaan leikata myös puun muotoon.^[2].

Viljelty karviainen

Ravintosisältö/100 g Energiaa 167 kJ
(40 kcal) Proteiinia 0,9 g Hiilihydraatteja 5,4 g josta tärkkelystä 0,0 g josta sokeria 5,4 g josta laktoosia 0,0 g Rasvaa 0,4 g josta tyydyttyneitä rasvoja < 0,1 g Vitamiinit A-vitamiini 7,1 µg C-vitamiini 30,0 mg D-vitamiini 0 E-vitamiini 0,7 mg K-vitamiini 15,00 µg Kivennäisaineet Rauta 0,4 mg Natrium 0,2 mg Kalium 200 mg Magnesium 10 mg Kalsium 29 mg Fosfori 25 mg Sinkki 0,1 mg Jodi 1,0 µg Seleeni 0,1 µg Lähteet

Ravintoarvojen lähde: ^[3] (Finelin tietokanta, elintarvike nro 446)

Infobox OK

Historiaa

Vanhin kirjallinen tieto karviaismarjasta Englannissa on hedelmäkauppiaan lasku vuodelta 1276, jolloin Edvard I:n hoviin ostettiin karviaispensaan taimia Ranskasta. Marja onkin ollut suositumpi Englannissa ja Skotlannissa kuin Ranskassa. Ranskalaisillahan ei ole ollut marjalle edes vakiintunutta nimeä. Keskiajalta 1900-luvun alkuun asti marja oli erittäin suosittu Euroopassa ja varsinkin Englannissa. Kehiteltiin eri lajikkeita, joista toiset sopivat paremmin keitettäväksi ja toiset oli jalostettu syötäväksi kypsentämättömänä jälkiruuissa.

Vuonna 1905 tuotiin Amerikasta erehdyksessä karviaishärmä-niminen sienitauti, joka tappoi koko karviaissadon Euroopasta. Tauti voitettiin risteyttämällä eurooppalainen karviainen amerikkalaisten, härmänkestävien lajien kesken. Tarkkaan ottaen nykykarviainen ei siis ole sama alkuperäinen eurooppalainen, mutta ero lienee varsin pieni. Innostus marjaan kuitenkin laantui tämän onnettomuuden myötä, eikä se ole koskaan palautunut ennalleen.

Lajikkeita

Ribes Uva-crispa-ryhmä

• Hinnonmäen Keltainen
• Houghton
• Lepaan Punainen

Karviaisen tuholaisia

• Herukansilmukoi (Euhyponomeutoides albithoracellus)
• Herukkakoi (Lampronia capitella)
• Isokarviaispistiäinen (Nematus ribesii)
• Karviaiskirva (Aphis grossulariae)
• Karviaiskoisa (Zophodia convolutella)
• Karvikkakirva (Hyperomyzus pallidus)
• Pikkukarviaispistiäinen (Pristiphora pallipes)

Lähteet

Aiheesta muualla

• Marja Aaltonen, Kristiina Antonius, Tarja Hietaranta, Saila Karhu, Hilma Kinnanen, Pirjo Kivijärvi, Anna Nukari, Mia Sahramaa, Risto Tahvonen, Marjatta Uosukainen "Suomen kansallisten kasvigeenivarojen pitkäaikaissäilytysohjeet: Hedelmä- ja marjakasvit" Maa- ja elintarviketalous 89: 158 s., 2006 ISBN 978-952-487-061-0 (Painettu), ISBN 978-952-487-062-7 (Verkkojulkaisu)
• Luontoportti: Karviainen (Ribes uva-crispa)
• Den virtuella floran: Karviainen (Ribes uva-crispa) (ruotsiksi)
• ITIS: Ribes uva-crispa (englanniksi)
• United States Department of Agriculture (USDA): Ribes uva-crispa (englanniksi)
• Flora of North America: Ribes uva-crispa (englanniksi)
• Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Ribes uva-crispa (englanniksi)