Etelänruttojuuri (Petasites hybridus) kasvaa harvinaisena, alun perin viljelykarkulaisena Etelä-Suomessa. Sitä kasvatetaan myös perennana ja se on tuotu Suomeen alkuaan rohdoskasviksi. Ruttojuuri on tullut Pohjolaan luostarien munkkien mukana. Sitä on käytetty nimensä mukaisesti keskiaikana haavoja parantavana, mutta ennen kaikkea ruttolääkkeenä.
Etelän ruttojuuri on kaksikotinen, hede- ja emikukat eri kasveissa. Se viihtyy mangaanipitoisessa maassa. Ruttojuuren lehdet ovat laakeita ja kookkaita. Suvun tieteellinen nimi Petasites tuleekin kreikan kielen sanasta "petasos", joka tarkoittaa leveälieristä hattua.
Rohdoskäytössä on etelänruttojuuren juuri tai tuoreet lehdet. Ruttojuurelle tyypillisiä yhdisteitä ovat seksviterpeenialkoholeihin luettavat petasinolit, petasiini, isopetasiini, fukinoni ja furanopetasiini. Petasiinilla ja isopetasiinilla väitetään olevan kouristuksia laukaiseva vaikutus, ja kasvia on käytetty kouristuskipua lievittävänä, maksan ja mahan toimintahäiriöissä, suoliston vaivoissa sekä kuukautiskivuissa. [1]
Ruttojuuren rohdoksilla on arveltu olevan hidastava vaikutus syöpäkasvainten kasvussa Sen epäillään johtuvan kasvin, etenkin lehtien, suuresta mangaanipitoisuudesta. Kasvi onkin mangaaninsuosija ja mangaanin puutteen ravinnossa arvellaan edistävän syöpiä.senekioniineja, jotka ovat myös muta- ja teratogeenisia. [1] Siksi kasvia ei tule itse kerätä rohdostuotteeksi. Ruttojuuren kaupallisista rohdoksista ja valmisteista nämä haitalliset pyrrolitsidiinialkaloidit on mahdollisesti poistettu.
Etelänruttojuuri (Petasites hybridus) kasvaa harvinaisena, alun perin viljelykarkulaisena Etelä-Suomessa. Sitä kasvatetaan myös perennana ja se on tuotu Suomeen alkuaan rohdoskasviksi. Ruttojuuri on tullut Pohjolaan luostarien munkkien mukana. Sitä on käytetty nimensä mukaisesti keskiaikana haavoja parantavana, mutta ennen kaikkea ruttolääkkeenä.