nomes no trilho de navegação
Täpläpapurikko (Pararge aegeria) on täpläperhosten heimoon ja heinäperhosten alaheimoon kuuluva keskikokoinen päiväperhonen. Laji esiintyy palearktisella alueella.
Täpläpapurikko esiintyy Pohjois-Afrikasta lähes koko Eurooppaan pohjoisimpia alueita lukuun ottamatta. Idässä levinneisyysalue ulottuu Vähän-Aasian kautta Syyriaan ja Venäjän kautta Keski-Aasiaan. Pohjois-Euroopassa levinneisyysalue ulottuu Fennoskandian keskiosiin. Suomessa täpläpapurikko esiintyy maan etelä- ja keskiosissa, mutta kanta painottuu lounaaseen.
Täpläpapurikon nimialalaji esiintyy Välimeren seudulla Pohjois-Afrikassa (Marokko, Algeria, Tunisia) ja Euroopassa Pyreneiden niemimaalta Italiaan ja Sisiliaan saakka sekä Keski-Ranskassa. Nimialalajia tavataan uudelleen idässä Libanonissa. Alalaji Pararge aegeria tircis esiintyy Euroopan keski-, itä- ja pohjoisosissa, Britteinsaarilla ja Balkanilla.
Täpläpapurikon etusiiven pituus on yleensä 19–23 mm. Suomessa on mitattu siipien kärkiväliksi 30–45 mm. Naaraat ovat keskimäärin koiraita kookkaampia. Nimialalajin yläpuolen pohjaväri on tummanharmaanruskea ja siinä on tiheästi oranssinkeltaisia täpliä. Etusiivessä on pieni kärkisilmätäplä ja etusiiven ulkoreuna on kovera saran 5 alapuolella. Takasiiven yläpuolella on postdiskaalialan täplissä silmätäpliä yleensä saroissa 2–4. Takasiiven alapuolen pohjaväri on kellanruskea, vihreähäiveinen ja sen kirjaukset ovat epämääräisiä.
Alalajilla Pararge aegeria tircis siipien yläpuolen täplät ovat vaaleankeltaisia tai melkein valkoisia ja alapuolen täplät kermanvalkoisia.
Täpläpapurikon elinympäristöä ovat varjoisat paikat ja metsänaukeamat. Tyypillistä elinympäristöä Suomessa ovat kuusimetsien tai kuusivaltaisten sekametsien heinäiset ja ruohoiset aukeamat. Euroopassa laji esiintyy vuoristossa noin 1 300 metrin korkeuteen ja Pohjois-Afrikassa noin 1 800 metrin korkeuteen saakka.
Lentoaika on levinneisyysalueen eteläosissa maaliskuusta alkaen lokakuuhun useana sukupolvena. Levinneisyysalueen keskiosissa lentoaika on huhtikuusta alkaen useana sukupolvena. Pohjoisessa on 1–2 sukupolvea touko–elokuussa. Suomessa ensimmäisen sukupolven lentoaika on toukokuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin, paras lentoaika on kesäkuussa. Toisen sukupolven yksilöitä on havaittu elokuussa.
Täpläpapurikko talvehtii yleensä kotelona, mutta osa kannasta talvehtii keskenkasvuisena toukkana. Kotelo on heinikon suojassa lähellä maanpintaa.
Toukan ravintokasveja ovat nuokkuhelmikkä (Melica nutans), koiranheinä (Dactylis glomerata), koiranvehnä (Elymus caninus), juolavehnä (Elymus repens), lehtolusteet (Brachypodium) ja nurmikat (Poa).
Täpläpapurikko (Pararge aegeria) on täpläperhosten heimoon ja heinäperhosten alaheimoon kuuluva keskikokoinen päiväperhonen. Laji esiintyy palearktisella alueella.
