nomes no trilho de navegação
Klorella (Chlorella) on yksisoluisten levien suku. Klorella-levät ovat halkaisijaltaan noin 2-10 μm ympyränmuotoisia leviä. Sen solussa on lehtivihreää, ja se näyttää vihreältä kerättäessä. Se on erittäin hyvä yhteyttämään ja lisääntyy nopeasti hiilidioksidin, veden, auringonvalon ja joidenkin mineraalien avulla. Kerralla muodostuu yhdessä solussa 4-16 autospooria, joista kustakin kehittyy emolevän kaltainen yksilö. Tämä voi toistua useita kertoja päivässä, niin että yhdestä yksilöstä voi suotuisissa oloissa kehittyä vuorokaudessa jopa sata.[1]
Klorellan nimi tulee kreikan sanasta chloros, joka tarkoittaa vihreää, ja latinan suffiksista -ella, joka tarkoittaa pientä. Nimen antoi hollantilainen biologi. Melvin Calvin sai vuoden 1961 Nobelin kemian palkinnon kasvien hiilidioksidinkäyttöä koskevasta tutkimuksestaan, jossa hän käytti klorellaa.
Klorellaa käytetään ruoka-aineena. Kuivatussa klorellassa on noin 60 prosenttia proteiinia, ja se sisältää runsaasti B6-vitamiinia, magnesiumia, A-vitamiinia, tiamiinia, riboflaviineja, niasiinia, rautaa, fosforia ja sinkkiä.[2].
Klorella (Chlorella) on yksisoluisten levien suku. Klorella-levät ovat halkaisijaltaan noin 2-10 μm ympyränmuotoisia leviä. Sen solussa on lehtivihreää, ja se näyttää vihreältä kerättäessä. Se on erittäin hyvä yhteyttämään ja lisääntyy nopeasti hiilidioksidin, veden, auringonvalon ja joidenkin mineraalien avulla. Kerralla muodostuu yhdessä solussa 4-16 autospooria, joista kustakin kehittyy emolevän kaltainen yksilö. Tämä voi toistua useita kertoja päivässä, niin että yhdestä yksilöstä voi suotuisissa oloissa kehittyä vuorokaudessa jopa sata.
Klorellan nimi tulee kreikan sanasta chloros, joka tarkoittaa vihreää, ja latinan suffiksista -ella, joka tarkoittaa pientä. Nimen antoi hollantilainen biologi. Melvin Calvin sai vuoden 1961 Nobelin kemian palkinnon kasvien hiilidioksidinkäyttöä koskevasta tutkimuksestaan, jossa hän käytti klorellaa.
