nomes no trilho de navegação
Hapsikat (Ruppia) on vesikasvisuku Alismatales-lahkossa. Se kuuluu ainoana sukuna hapsikkakasvien (Ruppiaceae) heimoon.[1] Aiemmin hapsikat on sijoitettu toisinaan vitakasveihin (Potamogetonaceae).[2] Suku on nimetty saksalaisen Heinrich Bernard Ruppin (1688–1719) mukaan. [3]
Hapsikoita on enintään kymmenen lajia, joita kasvaa kosmopoliittisesti merissä kaikkien mantereiden rannikoilla. Eurooppaa lukuun ottamatta hapsikoita tavataan myös makeissa vesissä.[1]
Hapsikat kasvavat usein murtovedessä tai makeassa vedessä uposkasveina. Niiden juuret ovat haarautumattomia ja varret nivelikkäitä; nivelvälit (internodit) ovat hyvin kehittyneet. Lehdet ovat kahteen riviin järjestyneitä, sahaisia, yksisuonisia, tupessa ei ole kielekettä, sen sijaan on korvakemainen muodostuma. Kukinto on tähkämäinen ja siinä on kaksineuvoisia kukkia. Siitepölyhiukkaset ovat pitkänomaisen kaarimaisia ja niissä on kolme ituaukkoa. Varrellisia ja erillisiä emilehtiä on 2–16, tavallisesti neljä. Ne ovat vartalottomia ja luotti on enemmän tai vähemmän kilpimäinen. Siemenaiheiden siitereikä eli mikropyle on molempien kalvojen eli integumenttien muodostama (bistomaalinen), ja laitasolukko on noin seitsemän solukerroksen paksuinen. Hedelmä on kannellinen pikku luumarja. Siemenkuori (testa) on kaksikerroksinen; ulomman kerroksen solut ovat kookkaita ja niiden soluseinissä on haaraisia ulokkeita. Siemenessä on endospermi eli siemenvalkuainen (ns. helobiaalista tyyppiä), ja sirkkajuuri on lateraalinen. Hapsikoiden kromosomiluku on n=8–12, 15.[1]
Hapsikat ovat läheisiä sukulaisia heimolle Cymodoceaceae, johon ne voitaisiin yhdistää. Heimot muodostavat yhteisen kladin eli kehityslinjan, jota määrittävät lehtien sahalaitaisuus, kukan vastakohtaisuus, mikä on syntynyt kukkaosien surkastumisen myötä, ja hetiön kaksilukuisuus.[1]
Vesilinnut syövät hapsikoiden hedelmiä, joten kaukolevintä on lajeilla hyvin todennäköistä ja lajit risteytynevät helposti. Siksi on vaikeaa päästä selville lajien todellisesta määrästä.[1]
Suomessa esiintyy kaksi hapsikkalajia, merihapsikka ja kiertohapsikka. Ne ovat hentoja uposkasveja, joilla on pitkät rihmamaiset lehdet. Hapsikoita kasvaa harvinaisena Itämeren rannikoilla murtovedessä Virolahdelta Keski-Pohjanmaalle.[2]
Hapsikat (Ruppia) on vesikasvisuku Alismatales-lahkossa. Se kuuluu ainoana sukuna hapsikkakasvien (Ruppiaceae) heimoon. Aiemmin hapsikat on sijoitettu toisinaan vitakasveihin (Potamogetonaceae). Suku on nimetty saksalaisen Heinrich Bernard Ruppin (1688–1719) mukaan.
Hapsikoita on enintään kymmenen lajia, joita kasvaa kosmopoliittisesti merissä kaikkien mantereiden rannikoilla. Eurooppaa lukuun ottamatta hapsikoita tavataan myös makeissa vesissä.
