Tiikerihai (Galeocerdo cuvier[2]) on tiikerihaiden heimoon kuuluva kalalaji. Se on neljänneksi suurin hai maailmassa. Nimensä se on saanut kylkiensä tiikeriä muistuttavien raitojen mukaan.[3]
Tiikerihai on suurikokoinen haikalalaji, jolla tiikerin tapaisia raitoja, jotka auttavat haita sulautumaan meren hiekkaiseen pohjaan kasvien joukkoon. Ruumis on yleensä tummanharmaa yläpuolelta ja valkoinen alapuolelta. Tiikerihaiden normaali pituus on noin 500 senttimetriä, joka tekee niistä yhden suurimmista haista. Ne painavat noin 807 kilogrammaa ja ne voivat elää noin 50 vuotiaaksi.[2][4][5][6][7][8][9][10]
Tiikerihain ravintoon kuuluu ennen kaikkea kalaa, mustekaloja, merilintuja, hylkeitä, muita haita ja merikilpikonnia.[4][5] Tiikerihai saapuu auringon laskeuduttua saalistamaan koralliriutoille ja rannikoille. Tiikerihait kiertelevät ja kaartelevat usein tutkien uhriaan ennen hyökkäystä ja odottavat sopivaa hetkeä iskeä.[8] Tiikerihaita kutsutaan usein ”merten roskatynnyriksi”, sillä sen mahasta on löytynyt muun muassa säilyketölkkejä, kivihiiltä, rekisterikilpiä ja jopa krokotiilinpäitä.[2][7][11]
Tiikerihai urokset saavuttavat sukupuolikypsyyden silloin, kun ne ovat noin 292 senttimetriä pitkiä, kun taas naaraat saavuttavat sukupuolikypsyydensä, kun ne ovat 330–335 senttimetriä pitkiä. Naaraat parittelevat kerran, joka kolmas vuosi. Paritteluajat eroavat maapallon pohjois- ja eteläpuoliskoilla. Pohjoisella pallonpuoliskolla naaraat parittelevat maaliskuussa tai toukokuussa jolloin poikaset syntyvät seuraavan vuoden toukokuun–kesäkuun välisenä aikana. Eteläisellä pallonpuoliskolla naaraat parittelevat marraskuussa tai tammikuussa jolloin poikaset syntyvät seuraavan vuoden helmikuun–maaliskuun välisenä aikana. Naaraat synnyttävät 10–80 poikasta 16 kuukauden raskausajan jälkeen. Vastasyntyneen poikasen pituus on 51–76 senttiä ja painavat 3–6 kilogrammaa.[2][12][5]
Tiikerihain levinneisyysalue Länsi-Atlantilla on Massachusetts, Meksikonlahti, Karibianmeri ja Uruguay. Levinneisyysalue Itä-Atlantilla on Angolan saaristo. Levinneisyysalue Indo-Tyynenmeren alueella on Persianlahti, Punainenmeri, Itä-Afrikka, Havaiji, TahitiPohjois- ja Etelä-Japani ja Uusi-Seelanti. Levinneisyysalue Itä-Tyynellämerellä on Etelä-Kalifornia, Peru, mukaan lukien Revilla Gigedon saaret, Kookossaari ja Galápagossaaret.[4][5][6][13]
Tiikerihait elävät lämpimissä vesissä. Ne elävät rannikkoalueilla. Sitä esiintyy myös joissa, laguuneissa, koralliriutoilla ja jopa satamissa. Ne uivat yleisesti pinnan lähellä, mutta ovat uineet jopa 350 metrin syvyydessä.[4][5][7]
Tiikerihain hampaat ovat tarpeeksi vahvat leikkaamaan merikilpikonnan kuoren läpi tai murskaamaan nisäkkään luita. Se on yksi neljästä eniten ihmisiä vahingoittaneesta hailajista.[4]
Tiikerihai on taitava suunnistaja. Se vaeltaa kymmenien kilometrien matkoja kohteeseensa, ja niitä on tavattu joskus 3 000 kilometrin päässä synnyinseuduiltaan. Myös kettuhai kuuluu taitaviin suunnistajiin. Asiaa on tutkinut yhdysvaltalainen tutkijaryhmä, joka seurasi Havaijilla tiikerihaita, joka ui syvällä 50 kilometrin matkan suoraan riutalle, jossa oli sen jo aiemmin löytämä ruokapaikka. Suunnistus ei ollut sattumanvaraista, vaan ryhmän mukaan se tiesi tarkalleen mihin oli menossa. Tutkimuksessa selvisi, että se suunnittelee reittinsä 6–8 kilometrin pätkinä.[14]
Selitystä suunnistustaidolle ei ole löydetty, mutta tiedetään että hait aistivat Maan magneettikentän, ja ehkä sen avulla ne löytävät oikean suunnan. Myös merivirtoja on esitetty vaihtoehdoksi.[14]
Tiikerihaita metsästeteään suurimmaksiosaksi niiden evien ja lihan takia. Niitä metsästetetään myös ihmisten suojelemiseksi.[4][7]
Tiikerihai (Galeocerdo cuvier) on tiikerihaiden heimoon kuuluva kalalaji. Se on neljänneksi suurin hai maailmassa. Nimensä se on saanut kylkiensä tiikeriä muistuttavien raitojen mukaan.
.jpeg)
