Sinirastas (Monticola solitarius) on pienikokoinen varpuslintu. Suomenkielisestä nimestään huolimatta laji kuuluu sieppojen ei rastaiden heimoon.[2] Lajin kuvaili ja nimesi Carl von Linné 1758.
Linnun pituus on 21–23 cm ja paino 37–54 g. Juhlapukuinen koiras on pääosin tumman sinertävän harmaa, ja sen pää ja pyrstö ovat tummat. Kaukaa se näyttää täysin tummalta. Naaras ja nuori lintu ovat ruskeita, alapuolelta tummaraitaisia. Niiden pyrstö on tummanruskea, erona kivikkorastaan punaruskeaan pyrstöön. Sinirastaan nokka on pitkähkö ja hoikka. Laulu muistuttaa kivikkorastaan laulua.
Vanhoilla kivikkorastailla on täydellinen sulkasato kesällä, nuorilla vain ruumiinhöyhenet käsittävä.
Lajista tunnetaan 5 alalajia, joista useimpia on maastossa mahdoton erottaa.
Lajin esiintymisaluetta ovat Etelä-Euroopan, Pohjois-Afrikan, Lähi-idän ja Keski-Aasian vuoristot aina Japaniin sekä Malesiaan ja Sumatralle saakka. Euroopan populaatio on kooltaan 240 000–530 000 yksilöä. Laji on muuttolintu osassa pesimäaluetta. Se on tavattu Suomessa kahdesti, 2.–3.6.1995 Kemijärvellä ja 5.4.1997 Rääkkylässä.
Tyypillisiä elinympäristöjä ovat jyrkät rinteet vuoristossa ja rannikolla sekä vanhat linnat, kirkot ja rauniot. Se pesii keskimäärin alempana kuin kivikkorastas.
Pesä on esimerkiksi kivenkolossa, kallionhalkeamassa tai rakennuksessa. Munia on 4–5, ja niitä hautoo pääasiassa naaras noin kaksi viikkoa. Pesyeitä voi olla kesän aikana kaksi.
Lintu on kaikkiruokainen, se syö pääasiassa hyönteisiä ja muita selkärangattomia sekä marjoja ja hedelmiä.
Sinirastas (Monticola solitarius) on pienikokoinen varpuslintu. Suomenkielisestä nimestään huolimatta laji kuuluu sieppojen ei rastaiden heimoon. Lajin kuvaili ja nimesi Carl von Linné 1758.
