nimet breadcrumb-navigoinnissa
Eteläsaarenruskokiivi (Apteryx australis)[2] on Uudessa-Seelannissa elävä lentokyvytön kiivilintu.
Eteläsaarenruskokiivi ja pohjoissaarenruskokiivi A. mantelli (Bartlett, 1852)[2] tunnettiin aiemmin samana lajina nimellä ruskokiivi Apteryx australis, mutta ne on eroteltu sittemmin toisistaan. Jäljelle jäänyt Apteryx australis on jaettu kahteen alalajiin.[3]
Eteläsaarenruskokiivi on kiiveistä suurin, 50–65 senttiä pitkä. Koiras painaa puolestatoista kolmeen kiloa, naaras kahdesta neljään kiloa. Sen vartaloa peittävä höyhenpeite on karkea ja suojaa lintua sen liikuskellessa pimeässä pensaikossa. Muinoin maorimetsästäjät käyttivät sen nahkaa vaatteina. Luonnossa etelänruskokiivit elävät noin 20 vuotta, tarhassa 30–40 vuotta.
Eteläsaarenruskokiivi elää Uuden-Seelannin Eteläsaarella ja Stewartinsaarella. Vuonna 2013 populaation kooksi arvioitiin 21 350 yksilöä.[1] Eteläsaarenruskokiivi pysyy tiheissä metsissä joissa on paljon suojaa ja vähän petoeläimiä.
Kiivit pariutuvat koko elämäkseen. Puolisot kaivavat pesäkuopan maahan yhdessä lopputalvesta tai alkukeväästä. Eteläsaarenruskokiivi munii yhden suuren munan ja 4–6 viikon kuluttua toisen munan. Muna painaa 1/3 naaraan massasta ja se on massaan nähden suurin linnun muna. Haudonta kestää noin 11 viikkoa ja poikaset jättävät pesän 3–10 päivän ikäisinä. Koiras on sukukypsä 18 kuukauden ikäisenä, naaras vasta noin 4-vuotiaana.[4]
Ravinnokseen kiivit kaivavat maasta pikkueläimiä tai maahan karisseita hedelmiä ja marjoja.
Eteläsaarenruskokiivi (Apteryx australis) on Uudessa-Seelannissa elävä lentokyvytön kiivilintu.
Eteläsaarenruskokiivi ja pohjoissaarenruskokiivi A. mantelli (Bartlett, 1852) tunnettiin aiemmin samana lajina nimellä ruskokiivi Apteryx australis, mutta ne on eroteltu sittemmin toisistaan. Jäljelle jäänyt Apteryx australis on jaettu kahteen alalajiin.
