Kiinanloisikka (Ophiocordyceps sinensis, aikaisemmin Cordyceps sinensis, tiibetiksi Yartsa gunbu (དབྱར་རྩྭ་དགུན་འབུ་, dbyar rtswa dgun 'bu), kiinaksi Dong Chong Xia Cao (冬蟲夏草 Dōng Chóng Xià Cǎo)) on tiibetiläisessä ja kiinalaisessa lääketieteessä käytetty sienilaji.[5]
Alkuperäisen tieteellisen määritelmän ja nimen sienelle antoi Miles Joseph Berkeley. Sienelle annettiin myöhemmin 1800-luvulla nimi Cordyceps sinensis, joka muutettiin vuonna 2007 vastaamaan tarkemmin sen tieteellistä luokittelua.[6][7] Kiinanloisikan tiibetinkielinen nimi tarkoittaa "kesällä ruoho, talvella toukka".[8]
Sieni elää loisena Thitarodes-sukuun kuuluvien koiperhosten ruumiissa. Koit munivat munansa maahan. Kun toukat kuoriutuvat, ne kaivautuvat syvemmälle maahan, jossa niihin tulee sieni-itiöitä. Itiöt alkavat kasvamaan toukkien sisuksissa syöden niitä sisältäpäin. Sieni kasvattaa kuolleesta toukasta suvunjatkamistarkoituksessa maan päälle ulottuvan itiöemän, joka muistuttaa pientä ruskeaa kortta. Tämä sienen osa päästää ilmoille uusia sieni-itiöitä.[8]
Sieni kasvaa pienehköllä kasvualueella Himalajalla ja Tiibetin ylängöllä Intian, Nepalin, Kiinan ja Bhutanin alueilla.[9]
Kiinanloisikalla on esitetty olevan useita terveydellisiä vaikutuksia. Sillä sanotaan olevan yli 30 erilaista biologista vaikutusta ihmiseen. Sen sanotaan mm. parantavan vastustuskykyä, pienentävän kasvaimia, vähentävän tulehduksia ja toimivan antioksidanttina.
Sieni on ollut jo yli 700 vuoden ajan tunnettu perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä, jossa sitä käytetään mm. afrodisiakana.
Nykyisin kiinanloisikkaa myydään jo ympäri maailmaa luontaistuotteena. Kiinanloisikan suosio on johtanut siihen, että lajia uhkaa liiallinen poiminta, minkä takia sen kilohinta on noussut hyvin korkeaksi.[10] Sientä ei ole onnistuttu viljelemään, vaan sitä poimitaan luonnonvaraisena Himalajan rinteiltä 3 000 - 5 000 metrin korkeudesta.
Kiinanloisikka (Ophiocordyceps sinensis, aikaisemmin Cordyceps sinensis, tiibetiksi Yartsa gunbu (དབྱར་རྩྭ་དགུན་འབུ་, dbyar rtswa dgun 'bu), kiinaksi Dong Chong Xia Cao (冬蟲夏草 Dōng Chóng Xià Cǎo)) on tiibetiläisessä ja kiinalaisessa lääketieteessä käytetty sienilaji.
Alkuperäisen tieteellisen määritelmän ja nimen sienelle antoi Miles Joseph Berkeley. Sienelle annettiin myöhemmin 1800-luvulla nimi Cordyceps sinensis, joka muutettiin vuonna 2007 vastaamaan tarkemmin sen tieteellistä luokittelua. Kiinanloisikan tiibetinkielinen nimi tarkoittaa "kesällä ruoho, talvella toukka".
Sieni elää loisena Thitarodes-sukuun kuuluvien koiperhosten ruumiissa. Koit munivat munansa maahan. Kun toukat kuoriutuvat, ne kaivautuvat syvemmälle maahan, jossa niihin tulee sieni-itiöitä. Itiöt alkavat kasvamaan toukkien sisuksissa syöden niitä sisältäpäin. Sieni kasvattaa kuolleesta toukasta suvunjatkamistarkoituksessa maan päälle ulottuvan itiöemän, joka muistuttaa pientä ruskeaa kortta. Tämä sienen osa päästää ilmoille uusia sieni-itiöitä.
Sieni kasvaa pienehköllä kasvualueella Himalajalla ja Tiibetin ylängöllä Intian, Nepalin, Kiinan ja Bhutanin alueilla.