Gypsophila fastigiata L.

Das Büschelige Gipskraut (Gypsophila fastigiata), auch Ebensträußiges Gipskraut genannt, ist eine Pflanzenart aus der Familie der Nelkengewächse (Caryophyllaceae).

Sand-Gipskraut (Gypsophila fastigiata subsp. arenaria)

Merkmale

Das Büschelige Gipskraut ist ein sommergrüner, rosettenloser Chamaephyt, der Wuchshöhen von 20 bis 50 Zentimeter erreicht. Die Pflanze bildet eine Pleiokorm-Wurzel aus. Am Grund sind nichtblühende Triebe vorhanden. Die Blätter sind 1 bis 5 Millimeter breit und einnervig. Die Blüten sind dicht in schirmförmige Thyrsen an den Zweigenden angeordnet. Die Blütenstandsachsen sind drüsenhaarig. Die Kronblätter sind weiß oder rosa und 1,5-mal so lang wie der Kelch.

Die Blütezeit reicht von Juni bis September. Die Blüten sind vormännlich und werden durch Insekten bestäubt. Die Samen werden durch den Wind oder Stoß- bzw. Schüttelausbreitung verbreitet.

Die Chromosomenzahl beträgt 2n = 34.^[1]

Vorkommen

In Deutschland kommt das Büschelige Gipskraut zerstreut in Nord-Thüringen und Ost-Brandenburg sowie selten in Ost-Rheinland-Pfalz in Rheinhessen, in Nordost-Sachsen, in Südwest-Sachsen-Anhalt und West-Brandenburg vor. In Österreich kommt das Büschelige Gipskraut nur im Marchfeld (Niederösterreich) vor. Weitere Verbreitung: Tschechische Republik, Slowakei, Ungarn, Osteuropa.

Die kalkholde Art wächst hier in kontinentalen Gipsfelsfluren und -trockenrasen, in reicheren Sandtrockenrasen und in lichten Kiefernwäldern. Sie kommt in Mitteleuropa hauptsächlich in Gesellschaften des Verbands Koelerion glaucae vor, aber auch in denen des Verbands Seslerio-Festucion, Cytiso-Pinion oder Festucion valesiacae.^[1]

Literatur

• Eckehart J. Jäger, Klaus Werner (Hrsg.): Exkursionsflora von Deutschland. Begründet von Werner Rothmaler. 10., bearbeitete Auflage. Band 4: Gefäßpflanzen: Kritischer Band. Elsevier, Spektrum Akademischer Verlag, München/Heidelberg 2005, ISBN 3-8274-1496-2.
• Manfred A. Fischer, Karl Oswald, Wolfgang Adler: Exkursionsflora für Österreich, Liechtenstein und Südtirol. 3., verbesserte Auflage. Land Oberösterreich, Biologiezentrum der Oberösterreichischen Landesmuseen, Linz 2008, ISBN 978-3-85474-187-9.

Einzelnachweise

1. ↑ ^{a b} Erich Oberdorfer: Pflanzensoziologische Exkursionsflora für Deutschland und angrenzende Gebiete. 8. Auflage. Verlag Eugen Ulmer, Stuttgart 2001, ISBN 3-8001-3131-5. Seite 366.

Gypsophila fastigiata, the fastigiate gypsophila, is a species of flowering plant of the family Caryophyllaceae.^[1]

References

Kännas-kipslill (Gypsophila fastigiata) on taimeliik nelgiliste sugukonnast kipslille perekonnast.

Välislingid

• Kännas-­kipslill andmebaasis eElurikkus

Kangasraunikki (Gypsophila fastigiata) on Euroopassa tavattava, hiekkamaiden valkokukkainen kohokkikasvi. Suomessa laji luokitellaan erittäin uhanalaiseksi ja se on luonnonsuojeluasetuksella rauhoitettu.^[1][2]

Ulkonäkö ja koko

Monivuotinen kangasraunikki kasvaa 10–30 cm korkeaksi. Kasvi on tanakka, koheneva ja pystyhaarainen sekä yläosastaan nystykarvainen. Varren tyvi on puutunut. Kapeat lehdet ovat tasasoukkia, paksuhkoja ja sinertävänvihreitä. Lehdet muodostavat varren tyvelle taajan ruusukkeen. Kukinto on tiheähkö, runsaskukkainen viuhko. Kukkaperät ovat tavallisesti verhiötä lyhyempiä. Verhiö on viisiliuskainen, valkojuovainen ja sen muoto vaihtelee kellomaisesta suppilomaiseen. Ulkoverhiötä ei ole. Teriö on valkoinen, 4–6 mm pitkä ja noin 1,5 kertaa verhiön pituinen. Terälehdet ovat kynnellisiä. Emin vartaloita on kaksi kappaletta. Kangasraunikki kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Hedelmä on neljäliuskaisesti aukeava kota. Kukintovarret säilyvät yleensä kuivuneina talven yli ja siemenet leviävät hankia pitkin tai keväällä sulamisvesien mukana.^[1][3] Kangasraunikin kukat tuoksuvat hunajalta.

Levinneisyys

Kangasraunikin pääesiintymisalueet ovat Keski- ja Itä-Euroopassa. Lajia tavataan Saksasta ja Unkarista Valko-Venäjälle ja Venäjän länsiosiin. Pohjois-Euroopassa levinneisyysalue keskittyy Baltian maihin, Ruotsissa Öölantiin ja Gotlantiin sekä Suomeen.^[4] Suomessa kangasraunikin esiintymisalue on jakaantuu neljään erilliseen alueeseen: Satakuntaan (Kokemäki, Köyliö, Säkylä), Varsinais-Suomeen (Salo), Etelä-Karjalaan (Taipalsaari, Savitaipale, Imatra) sekä Koillismaalle (Salla, Kuusamo), jossa lajin kanta on vahvin.^[1] Laji on Suomessa alkuperäislaji.^[3]

Elinympäristö

Kangasraunikki on avointen hiekkamaiden laji, joka pärjää heikosti kilpailussa muun kasvillisuuden kanssa. Etelä-Suomessa kangasraunikkia esiintyy puuttomilla hiekkatörmillä tai aurinkoisilla mäntykankailla. Laji hakeutuu mielellään teiden ja polkujen varsille. Satakunnassa kangasraunikin on todettu hyötyvän kuloista ja sekä Säkylässä puolustusvoimien harjoitusalueella kaivetuista poteroista ja kranaattikuopista. Koillismaalla kangasraunikkia tavataan jokirantojen ja kurulaaksojen runsaskalkkisilta pengermiltä ja sorateiltä.^[5]

Säkylässä lajilla elää Suomessa erittäin uhanalainen raunikkikoi (Caryocolum petryi).^[5]

Käyttö

Kangasraunikin juurta lienee aikaisemmin käytetty pesuaineena saippuan sijaan. Tähän viittaa myös kasvin ruotsinkielinen nimi, såpört.^[4]

Lähteet

• Korvenpää, Turkka & Laine, Unto: Kangasraunikki. Teoksessa Suomen uhanalaiset kasvit. Toim. Ryttäri, Terhi & Kalliovirta, Mika & Lampinen, Taina. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2012, s. 202–203. ISBN 978-951-31-6593-2.
• Laine, Unto: Kangasraunikki. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 167.
• Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet

Aiheesta muualla

• Kasviatlas 2011: Kangasraunikin levinneisyys Suomessa
• Fotografien von Wildpflanzen: Gypsophila fastigiata, Büschel-Gipskraut Valokuva

Gypsophila fastigiata est une espèce de plante herbacée de la famille des Caryophyllaceae.

Wokołkata łyšćica (Gypsophila fastigiata) je rostlina ze swójby nalikowych rostlinow (Caryophyllaceae).

Wopis

Stejnišćo

Rozšěrjenje

Wužiwanje

Nóžki

1. ↑ W internetowym słowniku: Gipskraut

Žórła

• Brankačk, Jurij: Wobrazowy słownik hornjoserbskich rostlinskich mjenow na CD ROM. Rěčny centrum WITAJ, wudaće za serbske šule. Budyšin 2005.
• Kubát, K. (Hlavní editor): Klíč ke květeně České republiky. Academia, Praha (2002)
• Lajnert, Jan: Rostlinske mjena. Serbske. Němske. Łaćanske. Rjadowane po přirodnym systemje. Volk und Wissen Volkseigener Verlag Berlin (1954)
• Rězak, Filip: Němsko-serbski wšowědny słownik hornjołužiskeje rěče. Donnerhak, Budyšin (1920)

Eksterne wotkazy

Wokołkata łyšćica. W: FloraWeb.de. (němsce)

Stačioji guboja (lot. Gypsophila fastigiata) – gvazdikinių (Caryophyllaceae) šeimos gubojos (Gypsophila) genties augalų rūšis.

Stiebas šakotas, 20–50 cm aukščio. Lapai linijiški. Žiedai smulkūs, susitelkę skydeliais.

Lietuvoje gan dažna, ypač šalies pietryčiuose. Auga sausose pievose, smėlėtuose pušynuose^[1].

Šaltiniai

Såpört (Gypsophila fastigiata L.) är en flerårig ört med vita små blommor tätt växande i kvastliknande knippen och med smala, mörka, blågröna blad. Stjälken är tunn och mörk. Såpörten blommar från juni till augusti och är rätt sällsynt i Sverige där den även är fridlyst. Den kan påträffast på sandiga ställen i Skåne, Dalarna, Öland och Gotland.^[1]

I författarinnan Jean M. Auels roman serie om istiden använder huvudpersonen Ayla ofta såpört för att rena sig. Roten bultas med en sten och därvid uppstår ett lödder som kan användas i renande syfte.

Referenser

1. ^ Svensk uppslagsbok, Malmö 1932

Externa länkar

• Den virtuella floran

Gypsophila fastigiata là loài thực vật có hoa thuộc họ Cẩm chướng. Loài này được L. mô tả khoa học đầu tiên năm 1753.^[1]

Tham khảo

Liên kết ngoài

• Phương tiện liên quan tới Gypsophila fastigiata tại Wikimedia Commons
• Dữ liệu liên quan tới Gypsophila fastigiata tại Wikispecies
• Vườn thực vật hoàng gia Kew; Đại học Harvard; Australian Plant Name Index (biên tập). “Gypsophila fastigiata”. International Plant Names Index. Truy cập ngày 20 tháng 6 năm 2013.