الأسماء في صفحات التنقل
Gwyfyn eitha mawr, sy'n perthyn i urdd y Lepidoptera yw gwyfyn cynffon gwennol, sy'n enw gwrywaidd; yr enw lluosog ydy gwyfynod cynffon gwennol; yr enw Saesneg yw Swallow-tailed Moth, a'r enw gwyddonol yw Ourapteryx sambucaria.[1][2]
Mae i'w ganfod yn rhan gorllewinol o Asia ac mae lled ei adenydd yn fwy na'r cyffredin: 50–62 mm. Edrycha'n hynod o debyg i löyn byw a chaiff ei enw oherwydd siap ei adenydd yn y cefn. Fe'i gwelir ar ei adain ym Mehefin a Gorffennaf, yn y nos. Yn aml, caiff ei ddenu at olau.
Mae'r siani flewog yn hoff iawn o fwyta dail llaeth y gaseg, y ddraenen, eiddew ac ysgawen.
Gellir dosbarthu'r pryfaid (neu'r Insecta) sy'n perthyn i'r Urdd a elwir yn Lepidoptera yn ddwy ran: y gloynnod byw a'r gwyfynod. Mae'r dosbarthiad hwn yn cynnyws mwy na 180,000 o rywogaethau mewn tua 128 o deuluoedd.
Wedi deor o'i ŵy mae'r gwyfyn cynffon gwennol yn lindysyn sy'n bwyta llawer o ddail, ac wedyn mae'n troi i fod yn chwiler. Daw allan o'r chwiler ar ôl rhai wythnosau. Mae pedwar cyfnod yng nghylchred bywyd glöynnod byw a gwyfynod: ŵy, lindysyn, chwiler ac oedolyn.
Gwyfyn eitha mawr, sy'n perthyn i urdd y Lepidoptera yw gwyfyn cynffon gwennol, sy'n enw gwrywaidd; yr enw lluosog ydy gwyfynod cynffon gwennol; yr enw Saesneg yw Swallow-tailed Moth, a'r enw gwyddonol yw Ourapteryx sambucaria.
Mae i'w ganfod yn rhan gorllewinol o Asia ac mae lled ei adenydd yn fwy na'r cyffredin: 50–62 mm. Edrycha'n hynod o debyg i löyn byw a chaiff ei enw oherwydd siap ei adenydd yn y cefn. Fe'i gwelir ar ei adain ym Mehefin a Gorffennaf, yn y nos. Yn aml, caiff ei ddenu at olau.
Der Holunderspanner oder Nachtschwalbenschwanz (Ourapteryx sambucaria) ist ein auffälliger Nachtfalter aus der Unterfamilie der Ennominae innerhalb der Familie der Spanner (Geometridae). Er ist in Europa weit verbreitet und lokal nicht selten.
Die Falter erreichen eine Flügelspannweite von 40 bis 50 Millimetern. Sie sind damit relativ groß für eine Spannerart. Die Vorder- und Hinterflügel sind cremeweiß bis gelblich und haben geringfügig dunklere Hinterenden. Die Vorderflügel haben zwei annähernd gerade hellbraune Querlinien, die Hinterflügel zeigen eine Querlinie. Manchmal sind zwischen den beiden Linien auf den Vorderflügeln ein oder zwei kurze parallele Striche entwickelt. Vor allem der Rand der Hinterflügel ist gelb oder rotbraun gerandet. Auffälligstes Merkmal sind die schwanzartig verlängerten Spitzen der Hinterflügel, die diese Falter unverwechselbar machen. Auf ihnen findet man einen rundlichen und einen strichförmigen, rötlichen Fleck.
Die Eier sind länglich und anfangs gelblichweiß gefärbt, später werden sie intensiver goldgelb. Sie sind oben und unten abgeflacht und weisen 14 bis 16, durch Querelemente verbundene Längslinien auf.
Die Raupen werden etwa 50 Millimeter lang und sind sehr schlank. Sie sind hell gelbgrün bis olivgrün oder braun gefärbt und haben undeutliche, helle Seitenstreifen. Ihr Kopf ist klein und flach. Sie sehen einem kleinen Ästchen sehr ähnlich.
Die Art ist in gebüschreichen Gegenden, Gärten, Auwäldern und Laubwäldern lokal nicht selten und in Europa weit verbreitet. Sie fehlt jedoch im südlichen Mittelmeerraum und im nördlichen Europa (bis Mittelschweden nachgewiesen). Sie kommt vom Flachland bis in die Mittelgebirge und Alpen bis etwa 1600 m vor.
Die Tiere sind ausschließlich nachtaktiv und werden vom Licht angelockt.
Die Raupen fressen an Holunder (Sambucus), Gemeinem Flieder (Syringa vulgaris), Johannisbeere (Ribes), Efeu (Hedera helix) und Waldreben (Clematis).
Die Falter fliegen in einer Generation von Ende Mai bis in den August hinein. In günstigen Jahren fliegt eine zweite, unvollständige Generation im September und Oktober. Ab August finden sich dann die Raupen, die auch überwintern.
Die Raupen überwintern. Die Verpuppung erfolgt in einem lockeren Gespinst zwischen zusammengesponnenen Blättern. Die Puppe ist gelblichbraun mit etwas dunkler Zeichnung. Der Kremaster ist flach und hat am Ende zwei kurze Dornen und mehrere Hakenborsten.
Der Holunderspanner oder Nachtschwalbenschwanz (Ourapteryx sambucaria) ist ein auffälliger Nachtfalter aus der Unterfamilie der Ennominae innerhalb der Familie der Spanner (Geometridae). Er ist in Europa weit verbreitet und lokal nicht selten.
The swallow-tailed moth (Ourapteryx sambucaria) is a moth of the family Geometridae. The species was first described by Carl Linnaeus in his 1758 10th edition of Systema Naturae. It is a common species across Europe and the Near East.
This is a large (wingspan 50–62 mm), impressive moth, remarkably butterfly-like. All parts of the adult are bright white to pale yellow marked with faint buffish fascia. The species gets its common name from pointed projections on the termen of the hindwing with brownish spots at their base. It flies at night in June and July [1] and is attracted to light, sometimes in large numbers. Prout gives an account of the variations.[1] The egg is orange, with about 16 longitudinal keels and between them transverse lineations. The larva is grey-brown, the colouring arranged in a succession of scarcely noticeable longitudinal lines.
The brown, twig-like larva feeds on a variety of trees and shrubs including elder, hawthorn, honeysuckle and ivy. The species overwinters as a larva.
This article incorporates text from this source, which is in the public domain. The swallow-tailed moth (Ourapteryx sambucaria) is a moth of the family Geometridae. The species was first described by Carl Linnaeus in his 1758 10th edition of Systema Naturae. It is a common species across Europe and the Near East.
Caterpillar 
Eggs 
Front view
Ritarimittari (Ourapteryx sambucaria) on hento ja kookas, ulkonäöltään erikoisen päiväperhosmainen mittarilaji.
Ritarimittari on isokokoinen, vaaleankeltainen perhonen. Etusiiven kaksi poikkiviirua ovat kellanruskeat, lähes suorat ja melko leveät. Keskipilkku on kellanruskea ja juovamainen. Siivellä on lyhyitä kellanruskeita viiruja ja siiven kärki on erityisen terävä. Takasiivet ovat vaaleankeltaiset, etusiipien tapaan kellanruskeiden viirujen kirjomat ja niissä on yksi kellanruskea poikkiviiru. Erikoisuutena takasiiven takareunassa on selvä kannus ja sen yhteydessä kaksi mustaa täplää, joista etummaisessa on kirkkaanpunainen keskusta. Siipiväli 44–45 mm.[1][2][3]
Lajin levinneisyys ulottuu Portugalista ja Brittein saarilta Skandinavian eteläosiin, Baltiaan ja idässä Venäjän poikki Altaille. Suomesta ritarimittari tavattiin ensimmäisen kerran vuonna 1961 Haminaan kuuluvalta Tammion saarelta[3] ja se on sittemmin levinnyt kaakosta etelärannikkoa pitkin Turun saaristoon ja Ahvenanmaalle saakka. Nykyisin levinneisyys Suomessa kattaa koko etelärannikon, mutta Itä-Suomessa ulottuu sisämaahan ainakin Joensuun korkeudelle saakka. Lento tapahtuu yhtenä lyhytaikaisena sukupolvena heinäkuun alusta lopuun.[4]
Ritarimittari elää rehevissä ja valoisissa, lehtomaisissa metsissä. Sitä voi kuitenkin tavata myös pensaikkoisilla niityillä, puistoissa ja puutarhoissa. Laji on elintavoiltaan tiukasti yöaktiivinen lennon painottuessa keskiyölle ja perhosia tulee huonosti valolle, mikä vaikeuttaa suuresti niiden löytämistä. Perhosten lentely on nopeaa ja mutkittelevaa. Talvehtiva vaihe on keskenkasvuinen toukka.[3]
Toukka elää Suomessa terttuseljalla (Sambucus racemosa),[3] muualla muillakin puilla ja pensailla sekä erityisesti muratilla (Hedera helix)[2].
Ritarimittari (Ourapteryx sambucaria) on hento ja kookas, ulkonäöltään erikoisen päiväperhosmainen mittarilaji.
Ourapteryx sambucaria
La Phalène du sureau, Ourapteryx sambucaria, aussi appelée Phalène soufrée, est une espèce de lépidoptères (papillons) de la famille des Geometridae. C'est un papillon nocturne des régions tempérées.
Le nom de Ourapteryx sambucaria a été donné par Linnaeus en 1758.
Ses ailes, étroites et longues, ont le dos jaune soufre clair orné de lignes sombres. Son envergure varie entre 40 et 50 mm[1].
Présente dans toute l'Europe jusqu'en Sibérie, avec de nombreuses espèces très proches en Asie. En France, elle est fréquente en plaine comme en montagne, jusque vers 1 600 m d'altitude. On l'observe dans de nombreux milieux : bois clairs, haies, jardins...
Les chenilles, de couleurs variables, longues au maximum de 50 mm, se nourrissent de nombreuses plantes telles que Sambucus nigra, Clematis vitalba, Rosa, Syringa, Hedera helix, Lonicera, Prunus spinosa... Très mimétiques, ces chenilles restent immobiles pendant le jour, le corps tendu, disposé en oblique par rapport au rameau qui les supporte et sont très difficiles à voir.
L'espèce hiverne au stade de chenille ; la nymphose a lieu en juin dans des cocons fixés sous les branches.
Période de vol : juin-juillet et septembre.
Espèce univoltine, avec ponctuellement une seconde génération partielle.
Ourapteryx sambucaria
La Phalène du sureau, Ourapteryx sambucaria, aussi appelée Phalène soufrée, est une espèce de lépidoptères (papillons) de la famille des Geometridae. C'est un papillon nocturne des régions tempérées.
De vliervlinder (Ourapteryx sambucaria) is een opvallend grote, zeer lichtkleurige spanner.
De oogvlekken aan de punten van de achtervleugels wekken de indruk dat de kop aan de achterkant zit. De vleugels zijn tot 2,5 cm lang en bedekken het, bij de vrouwtjes dikke en bij de mannetjes slanke, achterlijf helemaal.
De vliervlinder komt voor in Europa en in de gematigde gebieden van Azië en is in Nederland vrij algemeen voorkomend in tuinen, parken, vochtige loofbossen met vlierstruiken of andere dichte struiken zoals bosrank. Hij is waar te nemen van juni tot en met augustus.
De vliervlinder rust overdag op schaduwrijke plekken en vliegt 's nachts.
De waardplanten zijn sleedoorn, meidoorn, klimop, vlier, bosrank en liguster.
De vliervlinder (Ourapteryx sambucaria) is een opvallend grote, zeer lichtkleurige spanner.
Stjertmåler (Ourapteryx sambucaria (Linnaeus, 1758)) er en sommerfugl i gruppen av de egentlige målere (Geometridae). Denne karakteristiske, bleke arten har bakvingen trukket ut til en kort stjert. I Norge finnes den på Sørlandet og det sørlige Østlandet.
En ganske stor (vingespenn 40 – 60 mm), middels kraftig, blekt grønnlig gul måler. Stjertene på bakvingen gjør at den ikke kan forveksles med noen andre europeiske arter. Forvingen har to rette, brunlige tverrbånd og er noe tilspisset ytterst. Bakvingen har ett brunt tverrbånd, bakhjørnet er trukket ut til en spiss stjert, ved roten av denne med en liten, svart flekk, noen ganger med markerte flekker på begge sider av roten. Larven er lang og tynn, gråbrun eller gulbrun, med en kraftig knøl som ligner en knopp på undersiden rundt midten. Den ligner en død kvist.
Stjertmåleren finnes i hager, parker og løvskog. Larvene lever helst på bergflette, men kan også finnes på arter i hylleslekta (Sambucus spp.) og arter i leddvedslekta. Denne arten flyr bare om natten og har en ganske kort flygetid i juli. Den kommer gjerne til lys.
Stjertmåleren er en europeisk art. I Norge ble den først funnet i Arendal i 1959. Den har etablert bestander her og der på Østlandet og Sørlandet så langt vest som Vest-Agder, men er fortsatt ikke vanlig i Norge.
Stjertmåler (Ourapteryx sambucaria (Linnaeus, 1758)) er en sommerfugl i gruppen av de egentlige målere (Geometridae). Denne karakteristiske, bleke arten har bakvingen trukket ut til en kort stjert. I Norge finnes den på Sørlandet og det sørlige Østlandet.
Bodzieniec bzowiak (Ourapteryx sambucaria) - owad z rzędu motyli, z rodziny miernikowcowatych (Geometridae).
Skrzydła mają rozpiętość od 4,5 do 6 cm. Są koloru jasnożółtego. Na przednich skrzydłach mają po dwie ciemne wąskie paski.
Gąsienice są brązowe. Po bokach mają jasne paski.
Umiarkowana strefa Azji i Europy.
Bodzieniec bzowiak (Ourapteryx sambucaria) - owad z rzędu motyli, z rodziny miernikowcowatych (Geometridae).
Ourapteryx sambucaria é uma espécie de insetos lepidópteros, mais especificamente de traças, pertencente à família Geometridae.[1]
A autoridade científica da espécie é Linnaeus, tendo sido descrita no ano de 1758.
Trata-se de uma espécie presente no território português.
Ourapteryx sambucaria é uma espécie de insetos lepidópteros, mais especificamente de traças, pertencente à família Geometridae.
A autoridade científica da espécie é Linnaeus, tendo sido descrita no ano de 1758.
Trata-se de uma espécie presente no território português.
Svansmätare (Ourapteryx sambucaria)[1] är en fjärilsart som beskrevs av Linnaeus 1758. Svansmätaren ingår i släktet Ourapteryx, och familjen mätare.[1][2][3]
Vingspannet är 44-54 millimeter. Fjärilen förekommer i fuktig skogsmark, bryn, hagar, trädgårdar och parker i norra Europa upp till mellersta Skandinavien. Den är nattaktiv och dras till ljus.[4] Arten är reproducerande i Sverige.[3] Inga underarter finns listade.[1]
Wikimedia Commons har media som rör Svansmätare.
Svansmätare (Ourapteryx sambucaria) är en fjärilsart som beskrevs av Linnaeus 1758. Svansmätaren ingår i släktet Ourapteryx, och familjen mätare.
Vingspannet är 44-54 millimeter. Fjärilen förekommer i fuktig skogsmark, bryn, hagar, trädgårdar och parker i norra Europa upp till mellersta Skandinavien. Den är nattaktiv och dras till ljus. Arten är reproducerande i Sverige. Inga underarter finns listade.
Ourapteryx sambucaria là một loài bướm đêm trong họ Geometridae.[1]
Ourapteryx sambucaria là một loài bướm đêm trong họ Geometridae.
