الأسماء في صفحات التنقل
Chionea is a genus of wingless limoniid crane flies. It consists of two subgenera, the holarctic Chionea and palaearctic Sphaeconophilus. About 37 species are currently recognized in the northern hemisphere,[1] but there are probably several undescribed species. They are commonly called snow flies.
Adults are found during the winter season in forested environments, where they can be observed walking across the surface of the snow. Many species live at high elevations, with some examples of C. nigra found in the Rocky Mountains above 3400 m.[2]
Adults seem to actively seek out the coldest place they can find and drink water by pressing their proboscis against the snow (Marchand, 1917). Adults are not known to feed. Adults have a significantly longer lifespan than other crane flies, living as long as two months.[2]
Chionea are highly active in cold environments that are lethal to most insect species. Adults are often found in motion as they move across the surface of the snow, walking at speeds near their peak velocity.[3] They have been observed walking at speeds at up to 0.8 metres (2.6 ft) per minute in sub-zero conditions,[4][5] and males have been observed to leap when alarmed.[2]
The winglessness of the genus is probably attributable to the fact that at sub-freezing temperatures, it is challenging to generate energy required for maintaining flight. Chionea lack flight musculature, allowing for the storage of additional eggs within the thoracic cavity. However, the halteres have not been reduced and remain innervated. Thus, halteres likely serve as sensory organs for Chionea.[2]
Up to 200 eggs have been found in female snow flies, which are laid singly.[2] The larvae develop in wooded regions, small caves, and rodent burrows. The diet of larvae likely consists of decomposing organic debris, such as decaying leaves, grass stems, and rodent feces found in burrows.[2]
As species of Chionea are adapted to living on snow and in subnivean habitats,[2][3] they are considered cold tolerant insects. It has been frequently reported that Chionea are observed at temperatures between 0 and -6 °C.[3] In an experiment conducted in a laboratory environment, Chionea araneoides specimens died at a mean temperature of -7.5 °C, their supercooling point;[6] another experiment on an undetermined species of European Chionea demonstrated a supercooling point of -11.2 °C.[7] The antifreeze agent found in Chionea hemolymph has been determined to be sugar trehalose.[7] They may also produce glycerol in their hemolymph, preventing them from freezing.[8]
Mating is indiscriminate (probably because it is very hard to find a specimen of the other sex for them) and takes 30 to 70 minutes. Winged crane flies and wingless snow crane flies mate tail to tail and this has been verified with video evidence by Vanessa Logsdon et al.
One of the reasons why adults emerge in winter seems to be the absence of predators. However, "ice crawlers" (Grylloblattidae) have been shown to feed on them. Because the cysticercoid form of a tapeworm species has been found in two out of three C. stoneana specimens in eastern Kansas, they also have to be eaten by mice, which are the tapeworm's host. The snow fly larvae likely take up these tapeworms via mouse feces.[9]
Tapeworm cysticercoids, possibly of the genus Hymenolepis, have been found in the abdomens of Chionea stoneana.[2]
While most likely not a parasite of snow flies, a species of nematode, similar to Rhabditis, can sometimes be found in a ringed capsule, which is called a dauer, around the neck of adult snow flies.[2] Immature nematodes develop inside the dauer before ultimately dispersing from it.[2][9] It has been speculated that the female nematode lays this ring around the fly's neck when it emerges from the pupa and cannot yet move properly. These nematodes are presumed to be phoretic, meaning that they use the snow fly as a mechanism for dispersal, and not snow fly parasites.[2]
Subgenus Chionea (Holarctic)
Subgenus Sphaeconophilus (Palaearctic)
Chionea is a genus of wingless limoniid crane flies. It consists of two subgenera, the holarctic Chionea and palaearctic Sphaeconophilus. About 37 species are currently recognized in the northern hemisphere, but there are probably several undescribed species. They are commonly called snow flies.
Chionea es un género de dípteros nematóceros perteneciente a la familia Limoniidae.
Subgénero Chionea (Holarctic)
Subgénero Sphaeconophilus
Chionea es un género de dípteros nematóceros perteneciente a la familia Limoniidae.
Lumivaaksiaiset (Chionea) on pieni, vaaksiaisiin lukeutuva suku. Aikuiset hyönteiset ovat aktiivisia talvella. Suvun reilun kolmenkymmenen lajin levinneisyys rajoittuu Eurooppaan, Aasian pohjoisosaan ja Pohjois-Amerikkaan.
Lumivaaksiaiset ovat pieniä, 3–8 mm pitkiä, siivettömiä ja pitkäjalkaisia hyönteisiä. Niiden yleisvaikutelma on hyvin hämähäkkimäinen. Ruumiin väri vaihtelee kellertävästä tumman ruskeaan. Pää on pieni, samoin verkkosilmät ja tuntosarvet ovat lyhyet. Huulirihmat ovat lähes tuntosarvien pituiset. Siivet ovat erittäin lyhyet, mutta nuppineulaa muistuttavat väristimet ovat kehittyneet. Takaruumis on pitkänomainen ja pullea. Hyönteisen vartalo on kuitenkin pieni verrattuna pitkiin ja melko paksuihin raajoihin.[1][2] Lumivaaksiaisten ruumiinnesteessä on yhdisteitä, jotka estävät hyönteisen jäätymisen vaikka lämpötila alittaa veden jäätymispisteen.[3]
Aikuisia lumivaaksiaisia voi tavata marraskuusta maaliskuuhun, pääasiassa kuitenkin tammi-helmikuussa. Hyönteiset liikkuvat lumen pinnalla lämpötilan ollessa korkeampi kuin −6 °C ja ovat aktiivisimmillaan kun on lämpimämpää kuin −3 °C. Tuulisella säällä ne pysyttelevät piilossa. Aikuiset vaaksiaiset eivät nauti ravintoa. Parittelu tapahtunee syksyllä ennen luman tuloa tai talven aikana lumikerroksen alla ja naaras laskee munat maahan, lumen alle. Toukat elävät maaperässä.[4]
Lumivaaksiaisia tunnetaan Fennoskandiasta kolme lajia, joita kaikkia tavataan myös Suomesta. Lajit ovat Chionea araneoides, Chionea crassipes sekä Chionea lutescens.[4]
Lumivaaksiaiset (Chionea) on pieni, vaaksiaisiin lukeutuva suku. Aikuiset hyönteiset ovat aktiivisia talvella. Suvun reilun kolmenkymmenen lajin levinneisyys rajoittuu Eurooppaan, Aasian pohjoisosaan ja Pohjois-Amerikkaan.
Lumivaaksiaiset ovat pieniä, 3–8 mm pitkiä, siivettömiä ja pitkäjalkaisia hyönteisiä. Niiden yleisvaikutelma on hyvin hämähäkkimäinen. Ruumiin väri vaihtelee kellertävästä tumman ruskeaan. Pää on pieni, samoin verkkosilmät ja tuntosarvet ovat lyhyet. Huulirihmat ovat lähes tuntosarvien pituiset. Siivet ovat erittäin lyhyet, mutta nuppineulaa muistuttavat väristimet ovat kehittyneet. Takaruumis on pitkänomainen ja pullea. Hyönteisen vartalo on kuitenkin pieni verrattuna pitkiin ja melko paksuihin raajoihin. Lumivaaksiaisten ruumiinnesteessä on yhdisteitä, jotka estävät hyönteisen jäätymisen vaikka lämpötila alittaa veden jäätymispisteen.
Aikuisia lumivaaksiaisia voi tavata marraskuusta maaliskuuhun, pääasiassa kuitenkin tammi-helmikuussa. Hyönteiset liikkuvat lumen pinnalla lämpötilan ollessa korkeampi kuin −6 °C ja ovat aktiivisimmillaan kun on lämpimämpää kuin −3 °C. Tuulisella säällä ne pysyttelevät piilossa. Aikuiset vaaksiaiset eivät nauti ravintoa. Parittelu tapahtunee syksyllä ennen luman tuloa tai talven aikana lumikerroksen alla ja naaras laskee munat maahan, lumen alle. Toukat elävät maaperässä.
Lumivaaksiaisia tunnetaan Fennoskandiasta kolme lajia, joita kaikkia tavataan myös Suomesta. Lajit ovat Chionea araneoides, Chionea crassipes sekä Chionea lutescens.
