الأسماء في صفحات التنقل
La Pyrgus centaureae ye una especie d'inseutu lepidópteru de la familia Hesperiidae. Rambur, 1839.[1] Atópase nel norte d'Escandinavia, Finlandia, Rusia (zona ártica, macizu de Altái, Siberia) y Mongolia, según nel norte de Norteamérica, llegando pel sur hasta los Apalaches y los Montes Predresos.[2]
Nuna generaxión per añu, les canesbes aliméntense de la so planta nutricia Rubus chamaemorus. [3]
Reconócense les siguientes subespecies:[1]
http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Pyrgus_Centaureae Pyrgus Centaureae 
.La Pyrgus centaureae ye una especie d'inseutu lepidópteru de la familia Hesperiidae. Rambur, 1839. Atópase nel norte d'Escandinavia, Finlandia, Rusia (zona ártica, macizu de Altái, Siberia) y Mongolia, según nel norte de Norteamérica, llegando pel sur hasta los Apalaches y los Montes Predresos.
Nuna generaxión per añu, les canesbes aliméntense de la so planta nutricia Rubus chamaemorus.
Pyrgus centaureae ist ein Schmetterling aus der Familie der Dickkopffalter (Hesperiidae). Es handelt sich um eine ausgesprochen boreal-montane Art, die z. B. in Skandinavien vom 60. Breitengrad bis zum Nordkap vorkommt. In Nordamerika lebt die Unterart Pyrgus centaureae loki in den Rocky Mountains bis auf etwa 4000 Meter Höhe.
Die Flügelspannweite beträgt 22 bis 32 Millimeter. Die Oberseite ist dunkelgrau und etwa heller behaart. Auf den Vorder- und Hinterflügeln befinden sich zahlreiche weiße Flecke. Besonders ausgeprägt auf den Hinterflügeln sind der Postdiskalfleck sowie ein weißer Fleck am Vorderrand in Zelle sieben. Die Unterseite der Hinterflügel ist dunkelgrau mit leuchtend weißen Flecken und Adern. Der Diskoidfleck in Zelle fünf gegen die Basis ist verlängert. Beide Geschlechter tragen dieselben Flügelzeichnungen.[1]
Die Raupe ist hellbraun mit schwarzem Kopf und hellem Nackenschild. Sie ist stark behaart, jedoch mit kurzen Haaren. Die Rückenlinie ist schwach entwickelt.[2]
Pyrgus centaureae ist in Nordskandinavien vom 60. Breitengrad bis zum Nordkap, im arktischen Russland, Altai, Süd- und Ost-Sibirien sowie in Nordamerika (nur arktische Regionen) nach Süden auch in den Appalachen und durch die Rocky Mountains bis ins südliche Colorado verbreitet. Er ist in Nordeuropa auf Heideflächen, Mooren und Tundren von Meereshöhe bis in 1000 Meter über NN zu finden. Die Art fehlt jedoch in den Küstengebieten.[3]
Die Flugzeit reicht von Juni bis Juli in einer Generation.[1] Auf der Beringhalbinsel hat die Art einen zweijährigen Zyklus.[4] Hier fliegen die Falter in ungeraden Jahren. Die Raupe lebt an der Moltebeere (Rubus chamaemorus).[1]
Die Art wurde von Rambur 1842[5] erstmals als Hesperia centaureae beschrieben. Die Typlokalität liegt in der Provinz Dalarna (Schweden). Pyrgus centaureae wird derzeit in mehrere Unterarten unterteilt:
Der Status der Unterarten Pyrgus centaureae freija (Warren, 1924) und Pyrgus centaureae loki Evans, 1953 ist fraglich. Nach der Website der Entomology Collection der University of Alberta[10] könnte es sich bei diesen beiden Unterarten auch um eigenständige Arten handeln.
Pyrgus centaureae ist ein Schmetterling aus der Familie der Dickkopffalter (Hesperiidae). Es handelt sich um eine ausgesprochen boreal-montane Art, die z. B. in Skandinavien vom 60. Breitengrad bis zum Nordkap vorkommt. In Nordamerika lebt die Unterart Pyrgus centaureae loki in den Rocky Mountains bis auf etwa 4000 Meter Höhe.
The northern grizzled skipper (Pyrgus centaureae) is a Holarctic species of skipper butterfly (family Hesperiidae) with a range in North America from the subarctic to the north, New Mexico to the south, and the Appalachian Mountains to the east.In the Palearctic the species which was described from Norway is distributed across Scandinavia and the northern part of European Russia across the Urals through northern Asia to the Altai.[1]
While generally similar to most other Pyrgus species, this species has a greyer brown background colour with bold white spots on both the forewing and hindwing. Unlike most other Pyrgus species, the veins on the underside are obviously lined white. Wingspan is 25 to 33 mm. Seitz describes it- H. centaureae Rambur. (86 a) large, dark, with very distinct white dots and spots. Underside of hindwing dark brown or blackish with a greenish tint. The brown band which forms the outer border of the white band, bears spots and forms the inner border of a white terminal band, which appears divided by a row of strong brown dots so that there are two white bands beyond the median band. Scandinavia, Finland, the Altai; also in North America; in June and July. [2]
It occurs in the northern taiga, forest tundra and southern shrub tundra. One generation is produced per year in its southern range from March to May. Two years are required for each brood in the subarctic. Larval food plants include cloudberry (Rubus chamaemorus), wild strawberry (Fragaria virginiana), dwarf cinquefoil (Potentilla canadensis), and varileaf cinquefoil (Potentilla diversifolia).[1]
Named in the Classical tradition a Centaur is a creature from Greek mythology with the upper body of a human and the lower body and legs of a horse.
This article incorporates text from this source, which is in the public domain. The northern grizzled skipper (Pyrgus centaureae) is a Holarctic species of skipper butterfly (family Hesperiidae) with a range in North America from the subarctic to the north, New Mexico to the south, and the Appalachian Mountains to the east.In the Palearctic the species which was described from Norway is distributed across Scandinavia and the northern part of European Russia across the Urals through northern Asia to the Altai.
La ajedrezada septentrional (Pyrgus centaureae) es una especie de insecto lepidóptero de la familia Hesperiidae.[1] Se encuentra en el norte de Escandinavia, Finlandia, Rusia (zona ártica, macizo de Altái, Siberia) y Mongolia, así como en el norte de Norteamérica, llegando por el sur hasta los Apalaches y las Montañas Rocosas.[2]
Se reconocen las siguientes subespecies:[1]
La ajedrezada septentrional (Pyrgus centaureae) es una especie de insecto lepidóptero de la familia Hesperiidae. Se encuentra en el norte de Escandinavia, Finlandia, Rusia (zona ártica, macizo de Altái, Siberia) y Mongolia, así como en el norte de Norteamérica, llegando por el sur hasta los Apalaches y las Montañas Rocosas.
Suokirjosiipi (Pyrgus centaureae) on paksupääperhosten heimoon kuuluva melko pienikokoinen, soilla elävä perhoslaji. Suomessa se on nykyisin pahoin taantunut soiden ojitusten vuoksi.
Suokirjosiiven siivissä on tumman ruskeansävyisellä pohjalla selkeärajaisia, melko nelikulmaisen muotoisia valkoisia laikkuja ja siipiä peittää valkea karvoitus. Siipien pohjaväri on vaaleampi pohjoista kohti siirryttäessä. Takasiivissä on valkeita laikkuja ja etureunassa suuri valkoinen laikku. Siipien alapinnat ovat ruskeanharmaat, laajalti valkotäpläiset ja siipisuonet ovat kirkkaan valkoiset. Takasiipien alapinnan keskiosassa on yhtenäinen valkoinen vyö, jonka keskisarassa olevassa osassa on likimain suorakulmainen mutka. Siipiripset ovat valkoiset, suonten kohdilta tummat. Siipien kärkiväli on 26–28 mm.[1][2][3][4][5]
Toukka on mustaa päätä lukuun ottamatta kellertävä, sitä peittää lyhyt ja tankea karva.[6]
Laji muistuttaa suuresti muita Pyrgus-suvun perhosia. Tärkeä erottava tuntomerkki on verraten suuren koon lisäksi elinympäristö.[7]
Suokirjosiipi on pohjoinen laji, jonka levinneisyys maailmalla ulottuu Norjasta, Ruotsista ja Suomesta Pohjois-Venäjän ja Siperian poikki Pohjois-Amerikkaan ja Labradorille saakka. Eteläisimmät elinalueet ovat Altai- ja Sajanvuoristoissa sekä Coloradossa.[2][5][8] Suokirjosiipi on harvinaistunut Etelä-Suomessa soiden ojituksen takia[9] ja nykyisin se esiintyy lähinnä Kainuun ja Lapin alueilla sekä Pohjanmaalla. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena kesäkuun alusta heinäkuun loppupuoliskolle.[10][11] Yksittäisellä elinpaikalla lentoaika on varsin lyhyt.[2]
Suokirjosiipiä tavataan soilla sekä tunturien koivuvyöhykkeellä, sillä sen toukka syö lakan lehtiä. Perhonen ei siedä lainkaan elinpaikkansa ojittamista ja aikaisemmin lähes koko Manner-Suomessa tavattu perhonen onkin nykyisin hävinnyt kokonaan rannikolta ja on muutoin Etelä- ja Keski-Suomessa erittäin paikoittainen. Toukkakehitys on kaksivuotinen, minkä vuoksi tietyllä suolla perhosia voi havaita yleensä vain joka toinen vuosi.[7][8][2]
Naaras munii munat yksitellen ravintokasvien lehdille ja toukka, jonka elintavat tunnetaan muutoin huonosti, elää silkkirihmalla yhteen sidottujen lehtien välissä. Laji talvehtii toukkana kahdesti. Ensimmäisen talven pienenä, toisen täysikasvuisena toukkana tai ehkä joskus kotelona.[2][7]
Suomessa suokirjosiipi on vuoden 2010 uhanalaisarvioinnissa luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT)[12]. Se on myös yksi Suomen kansainvälisistä vastuulajeista[13].
Tieteellinen lajinimi centaureae viitannee virheellisesti kaunokkeihin (Centaurea) perhosen ravintokasveina.[2]
Toukan ravintokasvina on muurain (Rubus chamaemorus), pienenä toukkana ehkä myös vaivaiskoivu (Betula nana).[11][7] Pohjois-Amerikassa myös hanhikit (Potentilla) sekä mansikat (Fragaria).[2]
Suokirjosiipi (Pyrgus centaureae) on paksupääperhosten heimoon kuuluva melko pienikokoinen, soilla elävä perhoslaji. Suomessa se on nykyisin pahoin taantunut soiden ojitusten vuoksi.
Pyrgus centaureae
L’Hespérie de la ronce ou Hespérie grisâtre (Pyrgus centaureae) est une espèce de lépidoptères (papillons) de la famille des Hesperiidae, de la sous-famille des Pyrginae et du genre Pyrgus.
Pyrgus centaureae a été décrit par Pierre Rambur en 1839.
Synonyme : Hesperia centaureae, Dyar, 1903[1].
L'Hespérie de la ronce se nomme Northern Grizzled Skipper ou Grizzled Skipper ou Alpine Checkered Skipper en anglais[1].
L'Hespérie de la ronce est un petit papillon d'une envergure de 25 mm à 33 mm, au dessus de couleur marron clair, avec aux quatre ailes une frange marginale blanche entrecoupée et une ornementation de taches blanches dont aux ailes postérieures une tache blanche sous-costale caractéristique[2],[3].
Le revers est plus clair avec des nervures blanches et des taches blanches.
Dans les régions sub-arctiques deux années sont nécessaires pour assurer le développement[3].
L'Hespérie de la ronce vole en une génération de mi-juin à fin juillet en Europe[2]. En Amérique elle vole de mars à mai dans le sud[3].
Les plantes hôtes de sa chenille sont Rubus chamaemorus des Potentilla dont Potentilla canadensis, Potentilla diversifolia et des Fragaria dont Fragaria virginiana[1],[2].
L'Hespérie de la ronce est présente dans les régions nordiques, en Scandinavie en Europe, dans la Russie arctique et dans l'Altaï en Asie, en Alaska, au Canada et aux États-Unis dans les Montagnes Rocheuses et les Appalaches en Amérique[1],[2],[3].
L'Hespérie de la ronce réside dans la toundra, les marécages et les tourbières où pousse Rubus chamaemorus[2].
Pas de statut de protection particulier.
Pyrgus centaureae
L’Hespérie de la ronce ou Hespérie grisâtre (Pyrgus centaureae) est une espèce de lépidoptères (papillons) de la famille des Hesperiidae, de la sous-famille des Pyrginae et du genre Pyrgus.
Het noords spikkeldikkopje (Pyrgus centaureae) is een dagvlinder uit de familie Hesperiidae, de dikkopjes.
De soort komt in Europa alleen voor in grote delen van Noorwegen, Zweden en Finland, met uitzondering van het uiterste zuiden en de Noorse kustgebieden. In Noord-Amerika komt de soort voor in Alaska en Canada en het noordwesten van de Verenigde Staten. Er zijn daarnaast geïsoleerde populaties in de centrale Appalachen en rond de Rocky Mountains. In Azië komt de soort ook voor, in de noordelijke delen van Rusland en Mongolië.
De waardplant is in Europa alleen kruipbraam (Rubus chamaemorus), in Noord-Amerika ook Fragaria virginiana, Canadese ganzerik (Potentilla canadensis) en Potentilla diversifolia. Het vrouwtje legt de eieren apart op de bladeren van de waardplant. De rupsen leven in een bundel samengesponnen bladeren. De rupsen doen er in subarctische gebieden twee jaar over om van ei tot vlinder te komen, terwijl ze hier in het zuiden maar een jaar over doen. De vliegtijd is in Europa in juni en juli, terwijl ze op de meer zuidelijke vliegplaatsen in Amerika van Maart tot Mei vliegen.
De vlinder leeft op vochtige tot natte plaatsen, vooral in veen- en moerasgebieden en struwelen langs deze gebieden, toendra’s en vochtige berghellingen met begroeiing van dwergstruiken.
Van het noords spikkeldikkopje zijn inclusief de nominaat 5 ondersoorten bekend:
Het noords spikkeldikkopje (Pyrgus centaureae) is een dagvlinder uit de familie Hesperiidae, de dikkopjes.
Moltesmyger (Pyrgus centaureae) er en sommerfugl som hører til familien smygere (Hesperiidae). Den flyr i fjellet, på myrer og fuktige heier der næringsplanten molte (Rubus chaemamorus) vokser. Den tilhører slekten Pyrgus der alle artene er mørke med hvite flekker.
En middelsstor (vingespenn 26 – 31 mm) sommerfugl, den største av de norske Pyrgus-artene. På vingenes overside er grunnfargen brunsvart, men de er nokså tett kledt med lyse hår slik at de ser gråaktige ut. I motsetning til de lignende artene polarsmyger og alvesmyger er de hvite flekkene tydelige også på bakvingens overside. På vingens underside er grunnfargen grønnlig.
Moltesmygeren fly på myrer der det vokser molte i juni – juli. I Norge er den vanligst i de østligste områdene, men den forkommer så langt vest som på Hardangervidda. I Nord-Norge finnes den i indre Troms og Finnmark. Larven lever trolig bare på molte (Rubus chaemamorus).
Moltesmyger (Pyrgus centaureae) er en sommerfugl som hører til familien smygere (Hesperiidae). Den flyr i fjellet, på myrer og fuktige heier der næringsplanten molte (Rubus chaemamorus) vokser. Den tilhører slekten Pyrgus der alle artene er mørke med hvite flekker.
Myrvisslare,[1] Pyrgus centaureae[1][2] är en fjärilsart som beskrevs av Jules Pierre Rambur, 1839. Myrvisslare ingår i släktet Pyrgus och familjen tjockhuvuden, Hesperiidae.[1][2][3].
Myrvisslare förekommer sällsynt i skogstrakter i norra Sverige. Sydgräns i Sverige: Norbergs kommun i Bergslagen.[4]
I Europa begränsas utbredningen till myrmarker i norra Skandinavien och i norra Ryssland. Utbredningen i Ryssland och i norra Asien är fragmenterad och begränsad till ett fåtal områden. I Nordamerika har arten en mer sammanhängande utbredning, huvudsakligen i Kanada och östra Alaska.[5]
I juni flyger den på myrar med hjortron och dvärgbjörk växande på högre vitmossetuvor. Larven lever först på dvärgbjörk och sedan på hjortron. Utvecklingen från ägg till färdig fjäril tar två år.[5]
Myrvisslaren är den största arten inom släktet Pyrgus. Den saknar distinkta vita fläckar på bakvingens översida. Den har en flikig inre avgränsning på det bredare tvärbandet av vita fläckar på bakvingens undersida.[4]
Wikimedia Commons har media som rör Myrvisslare.
Myrvisslare, Pyrgus centaureae är en fjärilsart som beskrevs av Jules Pierre Rambur, 1839. Myrvisslare ingår i släktet Pyrgus och familjen tjockhuvuden, Hesperiidae..
Pyrgus centaureae là một loài bướm ngày thuộc họ Hesperiidae. Nó là loài phân bốvùng núi của Scandinavia, bay vào tháng 6 và tháng 7. Có một thế hệ mỗi năm, ấu trùng ăn Rubus chamaemorus.
Phương tiện liên quan tới Pyrgus centaureae tại Wikimedia Commons
Bài viết liên quan đến họ Bướm nhảy (Hesperiidae) này vẫn còn sơ khai. Bạn có thể giúp Wikipedia bằng cách mở rộng nội dung để bài được hoàn chỉnh hơn. Pyrgus centaureae là một loài bướm ngày thuộc họ Hesperiidae. Nó là loài phân bốvùng núi của Scandinavia, bay vào tháng 6 và tháng 7. Có một thế hệ mỗi năm, ấu trùng ăn Rubus chamaemorus.
Толстоголовка северная[1] (лат. Pyrgus centaureae ) — бабочка из семейства толстоголовок. Длина переднего крыла 12—15 мм.
Кентавр (греческая мифология) — мифическое существо с торсом человека и туловищем коня[1].
Скандинавия, север европейской части России, северные и горные районы Сибири, Забайкалье, северные районы Дальнего Востока, горы Монголии, северные и арктические районы Северной Америки[2]. Встречается в северной тайге, лесотундре и южной кустарничковой тундре.
Бабочки населяют на равнинной части ареала олиготрофные и мезотрофные мохово-кустарниковые сообщества болот, разреженные разнотравные березняки. В горах обитают в мохово-кустарничковых и ерниковых тундрах[1].
Развивается в одном поколении за год. Время лёта с конца июня по середину июля. Бабочки имеют привычку присаживаются на влажную почву или мох. Яйца откладываются самками одиночно на стебли и листья кормовых растений. Гусеница питается в августе, зимует в старших возрастах. Кормовые растения гусениц: земляника, лапчатка, морошка[1].
Включен в «Красную книгу Европейских дневных бабочек» с категорией SPEC3 — вид, обитающий, как в Европе, так и за ее пределами, но находящийся на территории Европы под угрозой исчезновения.
Численность вида сокращается из-за разрушения природных мест обитания на юге ареала (в Финляндии) в результате осушения верховых болот, торфоразработок. Численность вида стабильна в Швеции, в Норвегии и России[2].
Толстоголовка северная (лат. Pyrgus centaureae ) — бабочка из семейства толстоголовок. Длина переднего крыла 12—15 мм.
