الأسماء في صفحات التنقل
Puna-antiloopit (Raphicerus) on onttosarvisiin kuuluva sorkkaeläinten suku. Siihen kuuluu 3 kolme lajia, joskin maa-antilooppi saattaa olla lähempänä suneja (Neotragus) kuin muita sukunsa lajeja ja kuulua omaan Nototragus-sukuunsa.[1] Niitä tavataan luonnonvaraisena eteläisessä ja itäisessä Afrikassa. Niiden ruumiinpituus on 61–95 senttiä ja säkäkorkeus 45–60 senttiä. Ne painavat 7–16 kiloa. Turkki on melko karkea. Vatsapuoli ja häntä ovat valkoiset, mutta muutoin väritys vaihtelee lajeittain. Koirailla on suorat ja sileät sarvet. Korvat ovat suuret ja kapeat, häntä lyhyt ja jalat hennot. Naarailla on neljä nisää.[2]
Puna-antiloopit tarvitsevat elinalueeltaan suojapaikkoja. Ne elävät esimerkiksi metsäsavanneilla, metsissä, pensaikoissa ja kallioisilla alueilla. Elinympäristö kuitenkin vaihtelee eri lajeilla. Varsinaisen puna-antiloopin levinneisyys menee osin päällekkäin kahden muun lajin kanssa[3]. Maa- ja mustakorva-antilooppi ovat yöaktiivisia, mutta puna-antilooppi liikkuu päivällä. Reviirin rajat merkitään lannalla virtsalla ja hajurauhasten eritteillä. Erityisesti koiraat puolustavat reviiriään kiivaasti eivätkä siedä toisiaan. Puna-antiloopit liikkuvat yksin, mutta saattavat silti elää löyhinä pareina vaikka lisääntymisaikaa lukuun ottamatta elävät erillään ja puolustavat omaa aluettaan. Vaaran havaitessaan ne eivät pakene vaan piiloutuvat kasvillisuuteen ja makaavat litteänä ja kaula ojennettuna maassa. Ne pakenevat vasta jos uhkaaja tulee aivan viereen. Puna-antiloopit osaavat kuitenkin juosta ketterästi ja voivat paeta maasikojen koloihin. Ravintonsa ne saavat puista, pensaista ja heinistä. Ravinnoksi kelpaavat myös hedelmät ja maasta sorkilla kaivetut juuret ja mukulat. Puna-antiloopit eivät näytä olevan riippuvaisia juoksevasta vedestä, mutta juovat kun sitä on tarjolla. Kaikki lajit voivat lisääntyä ympäri vuoden, mutta eteläisessä Afrikassa huippu ajoittuu kevääseen sateiden alettua. Kantoaika kestää 168–210 päivää. Vasoja syntyy yleensä yksi. Se painaa syntyessään noin kioln ja sitä imetetään 3 kuukautta. Se saavuttaa sukukypsyyden 6–19 kuukauden iässä. IUCN ei luokittele yhtäkään lajia uhanalaiseksi. Näiden antilooppien liha on maukasta, mutta jossain määrin kuivaa.[2]
Suvun nimi Raphicerus tulee kreikan sanoista raphis ja keras, jotka tarkoittavat "neulasta" ja "sarvea", johtuen suvun lajien terävistä ja suorista sarvista.[4]
Puna-antiloopit (Raphicerus) on onttosarvisiin kuuluva sorkkaeläinten suku. Siihen kuuluu 3 kolme lajia, joskin maa-antilooppi saattaa olla lähempänä suneja (Neotragus) kuin muita sukunsa lajeja ja kuulua omaan Nototragus-sukuunsa. Niitä tavataan luonnonvaraisena eteläisessä ja itäisessä Afrikassa. Niiden ruumiinpituus on 61–95 senttiä ja säkäkorkeus 45–60 senttiä. Ne painavat 7–16 kiloa. Turkki on melko karkea. Vatsapuoli ja häntä ovat valkoiset, mutta muutoin väritys vaihtelee lajeittain. Koirailla on suorat ja sileät sarvet. Korvat ovat suuret ja kapeat, häntä lyhyt ja jalat hennot. Naarailla on neljä nisää.
Puna-antiloopit tarvitsevat elinalueeltaan suojapaikkoja. Ne elävät esimerkiksi metsäsavanneilla, metsissä, pensaikoissa ja kallioisilla alueilla. Elinympäristö kuitenkin vaihtelee eri lajeilla. Varsinaisen puna-antiloopin levinneisyys menee osin päällekkäin kahden muun lajin kanssa. Maa- ja mustakorva-antilooppi ovat yöaktiivisia, mutta puna-antilooppi liikkuu päivällä. Reviirin rajat merkitään lannalla virtsalla ja hajurauhasten eritteillä. Erityisesti koiraat puolustavat reviiriään kiivaasti eivätkä siedä toisiaan. Puna-antiloopit liikkuvat yksin, mutta saattavat silti elää löyhinä pareina vaikka lisääntymisaikaa lukuun ottamatta elävät erillään ja puolustavat omaa aluettaan. Vaaran havaitessaan ne eivät pakene vaan piiloutuvat kasvillisuuteen ja makaavat litteänä ja kaula ojennettuna maassa. Ne pakenevat vasta jos uhkaaja tulee aivan viereen. Puna-antiloopit osaavat kuitenkin juosta ketterästi ja voivat paeta maasikojen koloihin. Ravintonsa ne saavat puista, pensaista ja heinistä. Ravinnoksi kelpaavat myös hedelmät ja maasta sorkilla kaivetut juuret ja mukulat. Puna-antiloopit eivät näytä olevan riippuvaisia juoksevasta vedestä, mutta juovat kun sitä on tarjolla. Kaikki lajit voivat lisääntyä ympäri vuoden, mutta eteläisessä Afrikassa huippu ajoittuu kevääseen sateiden alettua. Kantoaika kestää 168–210 päivää. Vasoja syntyy yleensä yksi. Se painaa syntyessään noin kioln ja sitä imetetään 3 kuukautta. Se saavuttaa sukukypsyyden 6–19 kuukauden iässä. IUCN ei luokittele yhtäkään lajia uhanalaiseksi. Näiden antilooppien liha on maukasta, mutta jossain määrin kuivaa.
Suvun nimi Raphicerus tulee kreikan sanoista raphis ja keras, jotka tarkoittavat "neulasta" ja "sarvea", johtuen suvun lajien terävistä ja suorista sarvista.
