الأسماء في صفحات التنقل
Raphicerus a zo ur genad e rummatadur ar bronneged, ennañ 3 spesad antilopenned eus Afrika.
Raphicerus a zo ur genad e rummatadur ar bronneged, ennañ 3 spesad antilopenned eus Afrika.
Els raficers (Raphicerus) són un gènere de petits antílops de la tribu dels neotraginis (subfamília dels antilopins).
Els raficers són endèmics de l'Àfrica subsahariana, on s'estenen des de Kenya al nord fins al Cap Occidental a Sud-àfrica.
El gènere conté tres espècies:
Kutoka Wikipedia, kamusi elezo huru
Dondoo, dondoro au isha ni wanyamapori wadogo wa jenasi Raphicerus katika familia Bovidae wenye masikio makubwa. Wana rangi ya mchanga inayoelekea nyekundu na mara nyingi madoa au milima nyeupe. Madume wana pembe fupi na laini. Wanatokea Afrika ya Kusini na ya Mashariki katika maeneo mbalimbali kutoka ukanda wa jangwa mpaka vilima vyenye msitu wazi. Wanyama hawa hula majani, vitawi, mizizi na viazi.
Isha
Dondoo kusi
Dondoo wa Sharpe
Makala hii kuhusu mnyama fulani bado ni mbegu. Ili kupata maelezo kuhusu masanduku ya uanapwa ya spishi angalia: Wikipedia:WikiProject Mammals/Article templates/doc.
Kutoka Wikipedia, kamusi elezo huru
Dondoo, dondoro au isha ni wanyamapori wadogo wa jenasi Raphicerus katika familia Bovidae wenye masikio makubwa. Wana rangi ya mchanga inayoelekea nyekundu na mara nyingi madoa au milima nyeupe. Madume wana pembe fupi na laini. Wanatokea Afrika ya Kusini na ya Mashariki katika maeneo mbalimbali kutoka ukanda wa jangwa mpaka vilima vyenye msitu wazi. Wanyama hawa hula majani, vitawi, mizizi na viazi.
Raphicerus is a genus of small antelopes of the tribe Neotragini (subfamily Antilopinae).
Raphicerus is endemic to sub-Saharan Africa, ranging from Kenya in the north to the Western Cape in South Africa.
The genus contains three species:[2]
Raphicerus is a genus of small antelopes of the tribe Neotragini (subfamily Antilopinae).
Raphicerus is endemic to sub-Saharan Africa, ranging from Kenya in the north to the Western Cape in South Africa.
The genus contains three species:
Cape or southern grysbok R. melanotis Sharpe's or northern grysbok R. sharpei Steenbok R. campestrisRaphicerus es un género de mamíferos artiodáctilos de la subfamilia Antilopinae que incluye a tres o cuatro especies de pequeños antílopes africanos.[1]
Se han descrito tres especies y una cuarta es tratada como subespecie según autores.[2]
Raphicerus es un género de mamíferos artiodáctilos de la subfamilia Antilopinae que incluye a tres o cuatro especies de pequeños antílopes africanos.
Raphicerus Neotragini leinuaren antilope txikien genero bat da. Saharaz hegoaldeko Afrikan endemikoa, bere barnean hiru espezie ditu:
Artikulu hau animaliei buruzko zirriborroa da. Wikipedia lagun dezakezu edukia osatuz. Puna-antiloopit (Raphicerus) on onttosarvisiin kuuluva sorkkaeläinten suku. Siihen kuuluu 3 kolme lajia, joskin maa-antilooppi saattaa olla lähempänä suneja (Neotragus) kuin muita sukunsa lajeja ja kuulua omaan Nototragus-sukuunsa.[1] Niitä tavataan luonnonvaraisena eteläisessä ja itäisessä Afrikassa. Niiden ruumiinpituus on 61–95 senttiä ja säkäkorkeus 45–60 senttiä. Ne painavat 7–16 kiloa. Turkki on melko karkea. Vatsapuoli ja häntä ovat valkoiset, mutta muutoin väritys vaihtelee lajeittain. Koirailla on suorat ja sileät sarvet. Korvat ovat suuret ja kapeat, häntä lyhyt ja jalat hennot. Naarailla on neljä nisää.[2]
Puna-antiloopit tarvitsevat elinalueeltaan suojapaikkoja. Ne elävät esimerkiksi metsäsavanneilla, metsissä, pensaikoissa ja kallioisilla alueilla. Elinympäristö kuitenkin vaihtelee eri lajeilla. Varsinaisen puna-antiloopin levinneisyys menee osin päällekkäin kahden muun lajin kanssa[3]. Maa- ja mustakorva-antilooppi ovat yöaktiivisia, mutta puna-antilooppi liikkuu päivällä. Reviirin rajat merkitään lannalla virtsalla ja hajurauhasten eritteillä. Erityisesti koiraat puolustavat reviiriään kiivaasti eivätkä siedä toisiaan. Puna-antiloopit liikkuvat yksin, mutta saattavat silti elää löyhinä pareina vaikka lisääntymisaikaa lukuun ottamatta elävät erillään ja puolustavat omaa aluettaan. Vaaran havaitessaan ne eivät pakene vaan piiloutuvat kasvillisuuteen ja makaavat litteänä ja kaula ojennettuna maassa. Ne pakenevat vasta jos uhkaaja tulee aivan viereen. Puna-antiloopit osaavat kuitenkin juosta ketterästi ja voivat paeta maasikojen koloihin. Ravintonsa ne saavat puista, pensaista ja heinistä. Ravinnoksi kelpaavat myös hedelmät ja maasta sorkilla kaivetut juuret ja mukulat. Puna-antiloopit eivät näytä olevan riippuvaisia juoksevasta vedestä, mutta juovat kun sitä on tarjolla. Kaikki lajit voivat lisääntyä ympäri vuoden, mutta eteläisessä Afrikassa huippu ajoittuu kevääseen sateiden alettua. Kantoaika kestää 168–210 päivää. Vasoja syntyy yleensä yksi. Se painaa syntyessään noin kioln ja sitä imetetään 3 kuukautta. Se saavuttaa sukukypsyyden 6–19 kuukauden iässä. IUCN ei luokittele yhtäkään lajia uhanalaiseksi. Näiden antilooppien liha on maukasta, mutta jossain määrin kuivaa.[2]
Suvun nimi Raphicerus tulee kreikan sanoista raphis ja keras, jotka tarkoittavat "neulasta" ja "sarvea", johtuen suvun lajien terävistä ja suorista sarvista.[4]
Puna-antiloopit (Raphicerus) on onttosarvisiin kuuluva sorkkaeläinten suku. Siihen kuuluu 3 kolme lajia, joskin maa-antilooppi saattaa olla lähempänä suneja (Neotragus) kuin muita sukunsa lajeja ja kuulua omaan Nototragus-sukuunsa. Niitä tavataan luonnonvaraisena eteläisessä ja itäisessä Afrikassa. Niiden ruumiinpituus on 61–95 senttiä ja säkäkorkeus 45–60 senttiä. Ne painavat 7–16 kiloa. Turkki on melko karkea. Vatsapuoli ja häntä ovat valkoiset, mutta muutoin väritys vaihtelee lajeittain. Koirailla on suorat ja sileät sarvet. Korvat ovat suuret ja kapeat, häntä lyhyt ja jalat hennot. Naarailla on neljä nisää.
Puna-antiloopit tarvitsevat elinalueeltaan suojapaikkoja. Ne elävät esimerkiksi metsäsavanneilla, metsissä, pensaikoissa ja kallioisilla alueilla. Elinympäristö kuitenkin vaihtelee eri lajeilla. Varsinaisen puna-antiloopin levinneisyys menee osin päällekkäin kahden muun lajin kanssa. Maa- ja mustakorva-antilooppi ovat yöaktiivisia, mutta puna-antilooppi liikkuu päivällä. Reviirin rajat merkitään lannalla virtsalla ja hajurauhasten eritteillä. Erityisesti koiraat puolustavat reviiriään kiivaasti eivätkä siedä toisiaan. Puna-antiloopit liikkuvat yksin, mutta saattavat silti elää löyhinä pareina vaikka lisääntymisaikaa lukuun ottamatta elävät erillään ja puolustavat omaa aluettaan. Vaaran havaitessaan ne eivät pakene vaan piiloutuvat kasvillisuuteen ja makaavat litteänä ja kaula ojennettuna maassa. Ne pakenevat vasta jos uhkaaja tulee aivan viereen. Puna-antiloopit osaavat kuitenkin juosta ketterästi ja voivat paeta maasikojen koloihin. Ravintonsa ne saavat puista, pensaista ja heinistä. Ravinnoksi kelpaavat myös hedelmät ja maasta sorkilla kaivetut juuret ja mukulat. Puna-antiloopit eivät näytä olevan riippuvaisia juoksevasta vedestä, mutta juovat kun sitä on tarjolla. Kaikki lajit voivat lisääntyä ympäri vuoden, mutta eteläisessä Afrikassa huippu ajoittuu kevääseen sateiden alettua. Kantoaika kestää 168–210 päivää. Vasoja syntyy yleensä yksi. Se painaa syntyessään noin kioln ja sitä imetetään 3 kuukautta. Se saavuttaa sukukypsyyden 6–19 kuukauden iässä. IUCN ei luokittele yhtäkään lajia uhanalaiseksi. Näiden antilooppien liha on maukasta, mutta jossain määrin kuivaa.
Suvun nimi Raphicerus tulee kreikan sanoista raphis ja keras, jotka tarkoittavat "neulasta" ja "sarvea", johtuen suvun lajien terävistä ja suorista sarvista.
Le Raphicère (Raphicerus) est un genre de petites antilopes d'Afrique australe, qui possède deux courtes cornes droites. Il fait partie de la petite famille des antilopes naines, comme les dik-diks, les oréotragues, les ourébis. Très farouche, il se manifeste seulement aux lever et coucher du soleil.
Le steenbok est une petite antilope dotée de grandes oreilles et de grands yeux. Avec le grysbok, elle est étroitement apparentée à l'ourébi. Elle atteint 45 à 60 cm de hauteur au garrot. La robe est faite de poils raides. Le mâle seul porte des cornes droites, lisses et pointues. La queue est courte et non touffue. Le dessous du corps est blanc. Le reste du corps est uniformément rougeâtre ou fauve grisâtre.
Il est présent en Afrique de l'Est (Kenya, Tanzanie) et en Afrique australe — Angola, Namibie, Afrique du Sud, Swaziland, Botswana, Mozambique, Zambie, Zimbabwe.
Le steenbok habite le désert du Kalahari, le semi-désert du parc national d'Etosha, mais aussi les plaines, les savanes boisées d'acacias.
Le steenbok vit généralement seul, sur un territoire de quatre hectares qu'il borne à l'aide de glandes situées entre ses sabots. La gestation dure 170 jours à l’issue de laquelle naît un seul petit. Celui-ci reste caché dans la végétation ; il est sevré à trois mois. La maturité sexuelle intervient vers l'âge de 6 à 8 mois pour les femelles, et 9 mois pour les mâles.
Ruminant, herbivore, il se nourrit d'herbes, de feuilles et de fruits.
En cas de danger, il court en zig-zag dans la végétation à une vitesse de 50 km/h, il peut aussi se figer au sol, en s'aplatissant le cou étendu en avant. Il a de nombreux prédateurs : lions, chacals, guépards, léopards, lycaons, aigles, hyènes, caracals, pythons, hommes.
Le steenbok vit 7,5 ans.
Ce genre d'antilopes est constitué de trois espèces :
Le Raphicère (Raphicerus) est un genre de petites antilopes d'Afrique australe, qui possède deux courtes cornes droites. Il fait partie de la petite famille des antilopes naines, comme les dik-diks, les oréotragues, les ourébis. Très farouche, il se manifeste seulement aux lever et coucher du soleil.
Raphicerus é un xénero de mamíferos artiodáctilos da familia dos bóvidos, subfamilia dos antilopinos, que comprende tres especies de pequenos antílopes africanos,[1][2][3][4][5][6] ou catro, segundo algúns autores.[7]
Son antílopes de pequeno tamaño, como todos os da tribo dos neotraguinos, (denominados antilopes ananos), de pelaxe parda clara amarelada (rubia), orellas grandes con relación ao seu tamaño, coa parte anterior, cóncava, branca, cola diminuta, e cornos pequenos, finos, rectos e paralelos, presentes só nos machos.[6][8][9]
O xénero foi descrito en 1827 polo militar e naturalista británico, nado en Flandres oriental (Bélxica), Charles Hamilton Smith, en Griffith et al., Animal Kingdom, 5: 342.[1]
Como quedou dito, a maioría dos aurores recoñecen no xénero tres especies, coas subespeies que se citan a continuación:[1][10]
Xénero Raphicerus
Porén ultimamente algúns autores, como Colin P. Groves, inclúen unha cuarta:
considerada por algúns autores como a subespecie Raphicerus sharpei colonicus Thomas & Schwann, 1906.[12]
Ademais das sinaladas tamén de coñece unha especie fósil, do plioceno tardío temperán de Suráfrica, Raphicerus paralius, descrita polo paleontólogo británico Alan W. Gentry, que traballou con Louis S. B. Leakey, do Centro para a prehistoria e a palaeontoloxía de Nairobi (Kenya), en 1980.[14][15]
Raphicerus é un xénero de mamíferos artiodáctilos da familia dos bóvidos, subfamilia dos antilopinos, que comprende tres especies de pequenos antílopes africanos, ou catro, segundo algúns autores.
Raphicerus è un genere di piccole antilopi diffuse nell'Africa subsahariana, dal Kenya alla provincia del Capo Occidentale in Sudafrica.
Il genere contiene tre specie:
Antilopikės (lot. Raphicerus) – tikrųjų antilopių (Antilopinae) pošeimio dykaraginių (Bovidae) šeimos žinduolių gentis.
Antilopikės (lot. Raphicerus) – tikrųjų antilopių (Antilopinae) pošeimio dykaraginių (Bovidae) šeimos žinduolių gentis.
Raphicerus is een geslacht van de echte antilopen.
Raphicerus is een geslacht van de echte antilopen.
Multimedia w Wikimedia Commons Raphicerus (antylopik)[2] – rodzaj antylop z rodziny wołowatych, obejmujący zamieszkujące Afrykę Południową i Wschodnią gatunki:
W wydanej w 2015 roku przez Muzeum i Instytut Zoologii Polskiej Akademii Nauk publikacji „Polskie nazewnictwo ssaków świata” autorzy nadali rodzajowi polską nazwę zwyczajową antylopik, jednak taką samą nazwę nadali także monotypowemu rodzajowi Ammodorcas, obejmującemu gatunek antylopik ogadeński (Ammodorcas clarkei)[2].
Raphicerus (antylopik) – rodzaj antylop z rodziny wołowatych, obejmujący zamieszkujące Afrykę Południową i Wschodnią gatunki:
antylopik zwyczajny (Raphicerus campestris) – dawniej: stenbok antylopik przylądkowy (Raphicerus melanotis) – dawniej: grysbok przylądkowy antylopik północny (Raphicerus sharpei)W wydanej w 2015 roku przez Muzeum i Instytut Zoologii Polskiej Akademii Nauk publikacji „Polskie nazewnictwo ssaków świata” autorzy nadali rodzajowi polską nazwę zwyczajową antylopik, jednak taką samą nazwę nadali także monotypowemu rodzajowi Ammodorcas, obejmującemu gatunek antylopik ogadeński (Ammodorcas clarkei).
Grysbockar eller grysbokar (Raphicerus) är ett släkte av däggdjur.[1][2] Grysbokarna tillhör gasellantiloperna som ingår i familjen slidhornsdjur.[1][2] Raphicerus förekommer bara i södra och mellersta Afrika.
Arter enligt Catalogue of Life[2] och Mammal Species of the World (2005)[1]:
Arterna är lite större än dik-dikantiloperna. De har en rak rygg, en vit ring runt ögonen, stora öron och det är bara hanen som har horn.
Kroppslängden (huvud och bål) varierar mellan 610 och 950 mm och svanslängden är 40 till 80 mm. Arterna har en mankhöjd av 450 till 600 mm och en vikt av 7 till 16 kg. Hos de två arter som har ordet grysbock i namnet är pälsen på ovansidan ljusbrun till chokladbrun med röd skugga. Stenantilopen saknar ibland den röda skuggan på en ljusbrun till gråbrun grundfärg. Alla tre arter har vit päls på kroppens och svansens undersida. Grysbockar har inga nakna fläckar mellan öronen, inga hårtofsar på sina knän och mera släta horn (gäller bara hannar) vad som skiljer de från släktet Ourebia. Hornens längd är 25 till 127 mm.[3]
Arterna lever i savanner blandad med mindre skogar, buskskogar och klippiga områden och de behöver alltid platser med tätare växtlighet i reviret. Stenantilopen når i bergstrakter 4750 meter över havet. Den är främst dagaktiv och de andra arterna är huvudsakligen aktiva på natten.[3]
Grysbockar väntar länge orörlig i gömstället och de flyr först när faran är mycket nära. I nödsituationer kryper de ibland i underjordiska bon som skapades av ett jordsvin. Födan utgörs av blad och gräs som kompletteras med frukter och underjordiska växtdelar. Hannar av kapgrysbock har cirka 2,5 hektar stora revir som markeras med körtelvätska, avföring och urin. Vid gränserna strider de ibland mot varandra och använder sina horn. Honor accepterar andra artfränder i territoriet. Antagligen har de andra två arterna samma beteende.[3]
Honor kan vara brunstiga under alla årstider. I södra delen av utbredningsområdet föds de flesta ungar under senare våren efter regnfall. Vanligen föds en unge per kull efter 168 till 210 dagar dräktighet. Ungen diar sin mor ungefär 3 månader och könsmognaden infaller efter 6 till 19 månader.[3]
Grysbockar jagas ibland för köttets skull men köttet anses vara ganska torrt. När de hämtar sin föda från jordbruksmark betraktas de av bönder som skadedjur.[3] IUCN listar alla arter som livskraftig (LC).[4]
Wikimedia Commons har media som rör Raphicerus.
Wikispecies har information om Raphicerus.
Grysbockar eller grysbokar (Raphicerus) är ett släkte av däggdjur. Grysbokarna tillhör gasellantiloperna som ingår i familjen slidhornsdjur. Raphicerus förekommer bara i södra och mellersta Afrika.
Arter enligt Catalogue of Life och Mammal Species of the World (2005):
Kapgrysbock (Raphicerus melanotis) Sharpes grysbock (Raphicerus sharpei) Stenantilop (Raphicerus campestris)Raphicerus là một chi động vật có vú trong họ Bovidae, bộ Artiodactyla. Chi này được C. H. Smith miêu tả năm 1827.[1] Loài điển hình của chi này là Cerophorus acuticornis de Blainville, 1816 (= Antilope campestris Thunberg, 1811).
Chi này gồm các loài:
.png){kind=small}
Bài viết về chủ đề Bộ Guốc chẵn này vẫn còn sơ khai. Bạn có thể giúp Wikipedia bằng cách mở rộng nội dung để bài được hoàn chỉnh hơn. Raphicerus là một chi động vật có vú trong họ Bovidae, bộ Artiodactyla. Chi này được C. H. Smith miêu tả năm 1827. Loài điển hình của chi này là Cerophorus acuticornis de Blainville, 1816 (= Antilope campestris Thunberg, 1811).
Raphicerus (H. Smith, 1827)
Стенбо́ки (лат. Raphicerus) — карликовые антилопы из семейства полорогих (Bovidae).
Стенбоки эндемики Африки, обитающие к югу от Сахары, от Кении на севере до Западно-Капской провинции в Южной Африке.
Грисбок
Стенбок Шарпа
Стенбо́ки (лат. Raphicerus) — карликовые антилопы из семейства полорогих (Bovidae).
Стенбоки эндемики Африки, обитающие к югу от Сахары, от Кении на севере до Западно-Капской провинции в Южной Африке.
라피케루스속(Raphicerus)은 소과 영양아과에 속하는 포유류 하위 분류군이다. 현존하는 3종으로 이루어져 있다.[1] 북쪽의 케냐부터 남아프리카 웨스턴케이프 주에 이르는 사하라 이남 아프리카 지역에서 서식한다.
다음은 2019년 주라노(Zurano) 등의 연구에 기초한 영양족의 계통 분류이다.[2]
영양족.jpg)
.png){kind=small}
