Merirantaputki eli rantaputki (Ligusticum scoticum, alun perin L. scothicum, Carl von Linné muutti lajinimen muotoa alkuperäisen julkaisun jälkeen) on monivuotinen merenrannoilla kasvava sarjakukkaiskasvi.
Merirantaputki kasvaa 20–50 senttimetriä korkeaksi. Kolmilehdykkäiset lehdet ovat tummanvihreitä ja kiiltäväpintaisia. Sarjakukinto koostuu 8–20 pikkusarjasta, kukat ovat pieniä ja valkoteräisiä. Lohkohedelmä on soikea, siipipalteinen.[1] Merirantaputkea kuvaillaan pahanhajuiseksi tai voimakkaan tuoksuiseksi.[2]
Merirantaputkea esiintyy Pohjois-Euroopassa Atlantin, Barentsinmeren, Vienanmeren ja Itämeren rannikoilla, luoteisessa Pohjois-Amerikassa Atlantin rannikolla sekä pohjoisella Tyynenmeren rannikolla Kanadan länsirannikolta yhtenäisesti Japaniin asti. Atlantin ja Tyynenmeren esiintymät luetaan erillisiksi alalajeiksi, scoticum ja hultenii. Merirantaputkea myös viljellään.[3][4][5]
Suomessa merirantaputkea kasvaa melko harvinaisena uustulokkaana kivikkoisilla merenrannoilla Ahvenanmaalla, Selkämeren rannikolla ja Uudellamaalla Pääkaupunkiseudulla. Se löydettiin ensimmäisen kerran Merikarvialta vasta 1968, Ruotsin puoleiselta Selkämeren rannikolta 25 vuotta aiemmin. Lajia pidetään Suomessa leviävänä kasvina ja leviämisnopeuden on epäilty kasvavan tulevaisuudessa.[1][6][7][8]
Merirantaputki eli rantaputki (Ligusticum scoticum, alun perin L. scothicum, Carl von Linné muutti lajinimen muotoa alkuperäisen julkaisun jälkeen) on monivuotinen merenrannoilla kasvava sarjakukkaiskasvi.