dcsimg

Pahaputki ( Finlandês )

fornecido por wikipedia FI

Pahaputki eli liejupahaputki (Oenanthe aquatica, myös O. phellandrium) on kaksivuotinen, Euraasiassa kasvava myrkyllinen ranta- ja vesikasvi. Suomessa laji on rauhoitettu Ahvenanmaalla.[2][3]

Ulkonäkö ja koko

Oenanthe aquatica - Köhler–s Medizinal-Pflanzen-228.jpg

Pahaputki kasvaa vesirajan yläpuolella 30–60 cm pitkäksi, vedessä kasvavien yksilöiden pituus voi olla jopa 150 cm. Ontto ja uurteinen varsi on paksutyvinen, juurehtiva ja hyvin haarova. Lehti on kolmiomainen ja kolme kertaa parilehdykkäinen. Kasvin uposlehdyköitten liuskat ovat hyvin kapeita ja pitkiä. Ilmalehtien lehdykät ovat 2 cm pitkiä ja puikeita, ja lehdyköiden liuskat ovat 1–2 mm leveitä ja lyhyitä. Valkoiset kukat ovat varren ja haarojen latvoissa kertosarjoissa. Kukinnon pääsarja on suojukseton, pikkusarjojen suojuksen lehdet ovat otamaisia. Verholehdet ovat suippokärkisiä ja pysyviä. Pahaputki kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Kasvin hedelmä on 3,5–4 mm pitkä, leveän sukkulamainen tai munanmuotoinen, leveäharjuinen ja usein käyrä. Pahaputki voi levitä myös kasvullisesti varren tyveen kehittyvistä rönsyistä.[2][4]

Pahaputki muistuttaa jonkin verran koiranputkea (Anthriscus sylvestris) ja luhtasuoputkea (Peucedanum palustre).[4]

Levinneisyys

Pahaputkea kasvaa lähes koko Euroopassa, lukuun ottamatta pohjoisia ja aivan eteläisimpiä osia. Levinneisyysalue ulottuu itään Keski-Aasiaan saakka. Fennoskandiassa lajia tavataan yleisenä Tanskassa ja Etelä- ja Keski-Ruotsissa. Norjassa ja Suomessa se on harvinaisempi.[5] Suomessa pahaputkea tavataan kahdella alueella: Ahvenanmaalla ja sekä Pohjanlahden rannikkoalueella Varsinais-Suomen pohjoislaidalta Pohjois-Satakuntaan. Ahvenanmaalla pahaputki on uhanalainen, harvinainen laji. Manner-Suomessa se sen sijaan on paikoitellen hyvinkin runsas.Porin ja Merikarvian jokisuissa. Lajista tunnetaan myös yksi vanha löytö Etelä-Hämeestä Janakkalasta.[3][4]

Elinympäristö

Pahaputki kasvaa matalassa vedessä rehevissä järvissä ja merenlahtien jokisuistoissa, tulvaniittyjen lammikoissa ja tervaleppäkorvissa. Kasvupaikat ovat lieju- ja savipohjaisia.[2]

Käyttö

Pahaputken maanalaista osaa, pahajuurta on käytetty ennen kuumetautien hoitamiseen.[4]

Lähteet

  • Laine, Unto: Pahaputki. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 199.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet

  1. Lansdown, R.V.: Oenanthe aquatica IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.1. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 14.8.2016. (englanniksi)
  2. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 319.
  3. a b Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Liejupahaputken levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 16.11.2010.
  4. a b c d Laine 1997, s. 199.
  5. Den virtuella floran: Vattenstäkra (ruots.) Viitattu 16.11.2010.

Aiheesta muualla

licença
cc-by-sa-3.0
direitos autorais
Wikipedian tekijät ja toimittajat
original
visite a fonte
site do parceiro
wikipedia FI

Pahaputki: Brief Summary ( Finlandês )

fornecido por wikipedia FI

Pahaputki eli liejupahaputki (Oenanthe aquatica, myös O. phellandrium) on kaksivuotinen, Euraasiassa kasvava myrkyllinen ranta- ja vesikasvi. Suomessa laji on rauhoitettu Ahvenanmaalla.

licença
cc-by-sa-3.0
direitos autorais
Wikipedian tekijät ja toimittajat
original
visite a fonte
site do parceiro
wikipedia FI