Paavalinkukat[1] eli saintpauliat[2] (Saintpaulia) on gesneriakasvien heimoon kuuluva Itä-Afrikasta kotoisin oleva kasvisuku, jonka lajeista osa on suosittuja kukkivia huonekasveja. Lajeja on yhteensä noin 20 ja niistä pääosa kasvaa luonnonvaraisesti kotoperäisinä eli endeemisinä Tansanian ja Kenian rannikkoseudun vuoristoissa, erityisesti Usambara-vuorilla.
Monet lajit kasvavat luonnossa hyvin suppeilla alueilla kosteiden vuoristometsien rinteillä, missä niistä on tullut uhanalaisia metsien häviämisen vuoksi. Sen vuoksi niitä suojellaan myös kasvupaikkojensa ulkopuolella, esimerkiksi Helsingin yliopiston kasvitieteellinen puutarhan kasvihuoneessa on kattava valikoima luonnonvaraisia paavalinkukkalajeja.
Paavalinkukat ja erityisesti usambaranpaavalinkukka ovat erittäin suosittuja huonekasveja, joista on jalostettu tuhansia lajikkeita, joiden koko, kukkien ja lehtien värit ja muodot vaihtelevat taajaan. Lajikkeet jaetaan kasvutapansa mukaan tavallisiin ja suikertaviin (engl. trailing) ja tavalliset lisäksi läpimittansa mukaan miniature, semi miniature- ja standard-luokkiin. Pienimpien lajikkeiden lehdet ovat täydessä mitassaankin alle sentin mittaisia.
Paavalinkukkalajikkeiden kukat voivat olla muodoltaan orvokkimaiset (ylimmät kaksi terälehteä pienemmät) tai tähtimäiset (tasakokoiset terälehdet), harvemmin kellomaiset (tasakokoiset terälehdet sulautuneet toisiinsa tavanomaista pidemmältä matkalta) tai ampiaismaiset (terälehdet tavallista syvemmin erilliset, kaksi yläterälehteä tyypillisesti taittuneet). Lajikkeilla esiintyy ei-kerrattuja, puolikerrattuja ja kerrattuja kukkia, ja ne kukkivat villilajeja runsaammin ja useammin, hyvässä oloissa jopa jatkuvasti. Säteilyttemällä on saatu aikaan nimellä 'Neverfloris' markkinoitu mutaatiomuoto, joka muodostaa runsain määrin vihreitä nuppuja, jotka eivät kehity kukiksi ollenkaan.
Villilajien vaihtelevan siniviolettien kukkasävyjen lisäksi jalostetuilla paavalinkukkalajikkeilla esiintyy valkoisia, vaaleanpunaisia, punavioletteja, taivaansinisiä, vihreitä, korallinpunaisia ja viininpunaisia kukkia sekä niiden eri sävyjä. Viimeisimpiä lisiä väriskaalaan on keltainen. Lajikkeilla voi olla moniväriset kukat ja eri värit voivat esiintyä useilla eri tavoilla, muiden muassa kukan keskustassa "silmänä", terälehtien reunuksessa, terälehtien kärjissä "sormenjälkinä", ja fantasiakuvioinniksi kutsuttuina täplinä ja viiruina.
Paavalinkukka tarvitsee kukkiakseen runsaasti valoa, ei kuitenkaan paahdetta. Liika kuumuus tai suora auringonvalo vahingoittaa lehtiä. Laji viihtyy kosteassa ja kevyehkössä kasvualustassa ja soveltuu hyvin kapillaarikastelujärjestelmiin. Liian tiivis kasvualusta hidastaa kasvua ja voi pidättää liikaa vettä, mikä voi helposti johtaa juurten tai latvuksen mätänemiseen. Kohtalainen ilmankosteus edistää kukintaa.
Vastoin yleistä luuloa paavalinkukan lehdet sietävät kyllä kastumista. Lehtivaurioita voi tulla liian kylmän veden käytöstä, liian voimakkaasta valosta kun lehdillä vielä on vettä, tai siitä ettei vesi valu tai haihdu lehdiltä tarpeeksi joutuisasti. Lehtiä voi harjata pehmeällä siveltimellä roskien poistamiseksi, pölyn voi huuhdella varovasti pois kädenlämpöisellä vedellä.
Paavalinkukkaa on helppo lisätä lehtipistokkaista, jotka istutettuna juurtuvat helposti ja muodostavat pian pieniä taimia tyveensä. Lehti voidaan irrottaa taimistaan ja juurruttaa uudestaan useita kertoja. Toinen tavallinen ja helppo keino on irrottaa ja juurruttaa nuori sivuruusuke eli niinkutsuttu varas. Sivuruusukkeiden alutt tavataan muutenkin poistaa kasvin lehtiruusukkeen siistinä pitämiseksi. Eräs mahdollisuus on juurruttaa kukkavarsi, jossa on pienet lehdet. Joskus kukkavarteen kehittyy spontaanisti pieni lehtiruusuke.
Poikkeus helppoon lisättävyyteen ovat kimeristiset lajikkeet, joita ei voi lisätä samanlaisena lehtipistokkaista. Todellisia klooneja kimeerasta saa vain sivuversoista tai kukkavarsipistokkaasta lisäämällä, minkä vuoksi kimeeralajikkeet ovat muita kalliimpia.
Paavalinkukkia voi lisätä kotioloissa myös siemenistä. Kukat pölyttyvät melko helposti ja siemenkota kypsyy useita kuukausia. Pölyhiukkasen kokoiset siemenet itävät muutamassa viikossa ja taimet kasvavat suotuisissa oloissa kukkimiskypsiksi alle vuodessa.
Paavalinkukat eli saintpauliat (Saintpaulia) on gesneriakasvien heimoon kuuluva Itä-Afrikasta kotoisin oleva kasvisuku, jonka lajeista osa on suosittuja kukkivia huonekasveja. Lajeja on yhteensä noin 20 ja niistä pääosa kasvaa luonnonvaraisesti kotoperäisinä eli endeemisinä Tansanian ja Kenian rannikkoseudun vuoristoissa, erityisesti Usambara-vuorilla.
Monet lajit kasvavat luonnossa hyvin suppeilla alueilla kosteiden vuoristometsien rinteillä, missä niistä on tullut uhanalaisia metsien häviämisen vuoksi. Sen vuoksi niitä suojellaan myös kasvupaikkojensa ulkopuolella, esimerkiksi Helsingin yliopiston kasvitieteellinen puutarhan kasvihuoneessa on kattava valikoima luonnonvaraisia paavalinkukkalajeja.
