Legionella on aerobisten, gramnegatiivisten sauvabakteerien suku.[1] Legionellaa esiintyy pieniä määriä makeissa luonnon vesissä ja maaperässä. Legionellabakteerit voivat lisääntyä vesijärjestelmissä ja kulkeutua aerosolien mukana hengitysilmaan.
Legionella pneumophila aiheuttaa legioonalaistaudin eli legionelloosin, joka on vakava keuhkokuume. Legionellatartunnan voi saada esimerkiksi pisaratartuntana suihkusta, porealtaasta tai kukkamullan käsittelystä.
Legionellaa vastaan ei ole rokotusta, mutta tartuntaa on mahdollista hoitaa erythromysiinillä ja tetrasykliinillä.
Legionellat viihtyvät parhaiten lämpimissä, 37–40 °C:ssa neutraaleissa vesissä, joiden pH on 6,9–7,0. Legionellat voivat säilyä elossa vesijohtovedessä jopa vuoden ajan, jos veden lämpötila on alle 50 °C. Legionellat kuolevat myös, jos veden klooripitoisuus on 0,5 mg/l tai suurempi. Lämpimän veden lämpötila onkin pidettävä varmuuden vuoksi 60 °C:ssa ja tarvittaessa vesi on kloorattava.
Terveydenhuollon ongelmaksi legionella-bakteerit ovat muodostuneet kahdesta syystä: 1) eräät niistä pesiytyvät ja lisääntyvät useissa teknisissä järjestelmissä käytettävissä tai niihin kertyvissä vesissä; ja 2) bakteerit leviävät em. laitteista ympäristöön vedestä muodostuvien aerosolipisaroiden mukana ja kulkeutuvat tartuttamiskykyisinä ilmavirtojen ja tuulen kuljettamina pitkiäkin matkoja. Käytännössä tärkeimpiä epidemioiden aiheuttajia ovat olleet ilmastointijärjestelmät, lämminvesijohtojen lämmönvaihtimet sekä aerosoleja kehittävät suihkutuslaitteet ja porealtaat. Lisäksi useissa tehtaissa on vedenkäyttöön perustuvia toimintoja, joissa legionellat saattavat lisääntyä runsaasti. Myös juomavedessä olevia legionelloja on arveltu tartunnan syyksi, silloin ehkä vahingossa keuhkoihin hengitysilman mukana joutuneina.
Käytäntö on osoittanut, että legionellojen poistaminen kokonaan vesijärjestelmistä on vaikeaa. Siinä voidaankin onnistua vain jatkuvatoimisilla desinfektiomenetelmillä. Sen sijaan pitoisuuksien pienentäminen on kaikissa vesijärjestelmissä mahdollista ja se myös on sairastumisten ehkäisemisen kannalta välttämätöntä.
Lämpötila on tärkeä legionellabakteerien kasvuun vaikuttaja. Legionellat pystyvät lisääntymään kun lämpötila on 20-45 °C. Parhain kasvulämpötila-alue legionellalle on 30-37 °C bakteerikannan mukaan vaihdellen. Legionelloja on havaittu vesinäytteistä, joiden lämpötilat ovat olleet 6-66 °C, mutta legionellasolujen vaurioituminen alkaa jo kun lämpötila on tasaisesti pitkään yli 46 °C:n. Suurin osa elinkykyisistä legionelloista tuhoutuu muutamassa tunnissa 50 °C:ssa. Tasaisesti 60 °C lämpöinen vesiympäristö ei enää sisällä eläviä legionellabakteereja.
Legionella tarttuu vain bakteereja hengittämällä keuhkojen kautta. Juomavedessä oleva legionella bakteeri kuolee ihmisen ruuansulatusjärjestelmässä.
Suomen rakentamismääräysten mukainen 55-asteinen lämmin käyttövesi ei käytännössä voi enää levittää legionellabakteeria.
Legionella on aerobisten, gramnegatiivisten sauvabakteerien suku. Legionellaa esiintyy pieniä määriä makeissa luonnon vesissä ja maaperässä. Legionellabakteerit voivat lisääntyä vesijärjestelmissä ja kulkeutua aerosolien mukana hengitysilmaan.
Legionella pneumophila aiheuttaa legioonalaistaudin eli legionelloosin, joka on vakava keuhkokuume. Legionellatartunnan voi saada esimerkiksi pisaratartuntana suihkusta, porealtaasta tai kukkamullan käsittelystä.
Legionellaa vastaan ei ole rokotusta, mutta tartuntaa on mahdollista hoitaa erythromysiinillä ja tetrasykliinillä.
Legionellat viihtyvät parhaiten lämpimissä, 37–40 °C:ssa neutraaleissa vesissä, joiden pH on 6,9–7,0. Legionellat voivat säilyä elossa vesijohtovedessä jopa vuoden ajan, jos veden lämpötila on alle 50 °C. Legionellat kuolevat myös, jos veden klooripitoisuus on 0,5 mg/l tai suurempi. Lämpimän veden lämpötila onkin pidettävä varmuuden vuoksi 60 °C:ssa ja tarvittaessa vesi on kloorattava.
Terveydenhuollon ongelmaksi legionella-bakteerit ovat muodostuneet kahdesta syystä: 1) eräät niistä pesiytyvät ja lisääntyvät useissa teknisissä järjestelmissä käytettävissä tai niihin kertyvissä vesissä; ja 2) bakteerit leviävät em. laitteista ympäristöön vedestä muodostuvien aerosolipisaroiden mukana ja kulkeutuvat tartuttamiskykyisinä ilmavirtojen ja tuulen kuljettamina pitkiäkin matkoja. Käytännössä tärkeimpiä epidemioiden aiheuttajia ovat olleet ilmastointijärjestelmät, lämminvesijohtojen lämmönvaihtimet sekä aerosoleja kehittävät suihkutuslaitteet ja porealtaat. Lisäksi useissa tehtaissa on vedenkäyttöön perustuvia toimintoja, joissa legionellat saattavat lisääntyä runsaasti. Myös juomavedessä olevia legionelloja on arveltu tartunnan syyksi, silloin ehkä vahingossa keuhkoihin hengitysilman mukana joutuneina.
Käytäntö on osoittanut, että legionellojen poistaminen kokonaan vesijärjestelmistä on vaikeaa. Siinä voidaankin onnistua vain jatkuvatoimisilla desinfektiomenetelmillä. Sen sijaan pitoisuuksien pienentäminen on kaikissa vesijärjestelmissä mahdollista ja se myös on sairastumisten ehkäisemisen kannalta välttämätöntä.
Lämpötila on tärkeä legionellabakteerien kasvuun vaikuttaja. Legionellat pystyvät lisääntymään kun lämpötila on 20-45 °C. Parhain kasvulämpötila-alue legionellalle on 30-37 °C bakteerikannan mukaan vaihdellen. Legionelloja on havaittu vesinäytteistä, joiden lämpötilat ovat olleet 6-66 °C, mutta legionellasolujen vaurioituminen alkaa jo kun lämpötila on tasaisesti pitkään yli 46 °C:n. Suurin osa elinkykyisistä legionelloista tuhoutuu muutamassa tunnissa 50 °C:ssa. Tasaisesti 60 °C lämpöinen vesiympäristö ei enää sisällä eläviä legionellabakteereja.
Legionella tarttuu vain bakteereja hengittämällä keuhkojen kautta. Juomavedessä oleva legionella bakteeri kuolee ihmisen ruuansulatusjärjestelmässä.
Suomen rakentamismääräysten mukainen 55-asteinen lämmin käyttövesi ei käytännössä voi enää levittää legionellabakteeria.
