Siniukonkorento (Aeshna juncea) on ukonkorentoihin kuuluva sudenkorento, jota elää lähes koko Euraasiassa.
Siniukonkorento on ulkonäöltään erityisesti suo-, iso- ja rannikkoukonkorennon kaltainen. Eniten näistä siniukonkorento muistuttaa suoukonkorentoa ja vähiten rannikkoukonkorentoa. Lajeja ei välttämättä erota selkeästi yksittäisen tuntomerkin perusteella.[2]
Korennon tumman keskiruumiin sivuilla on kaksi vaaleaa viivaa. Viivojen yhteenlaskettu leveys on tavallisesti niiden välisen alueen leveyttä pienempi. Useimmiten viivoista etummainen kapenee ylöspäin. Lajin päässä silmien taustapuolella on yleensä pienet keltaiset pilkut. Suoukonkorennolla ei ole näitä pilkkuja. Koiraalla on pieni ja teräväreunainen vaalea kuviointi takaruumiin kolmannessa jaokkeessa lähellä keskiruumista. Lajin naaras eroaa lähisukuisista lajeista myös perälisäkkeidensä perusteella. Ne ovat päältä katsoen kapeammat ja sivulta katsoen leveämmät kuin suoukonkorennon vastaavat.[2]
Lajilla on 48–59 mm pitkä takaruumis, ja takasiipi on 41–50 mm pitkä. Koko erottaa lajin suurikokoisemmista iso- ja rannikkoukonkorennosta.[2]
Suomessa siniukonkorennon aikuisia yksilöitä tavataan kesäkuun puolivälistä lokakuun puoliväliin. Päälentoaika on heinäkuun alkupuolelta syyskuun alkuun.[2]
Lajin yksilöillä on tapana saalistaa myöhäänkin iltaisin.[2]
Siniukonkorentoa elää laajalla alueella holarktisella alueella. Levinneisyysalue ulottuu Britanniasta Pohjois-Amerikkaan, jossa elää erillinen alalaji.[2] Laji on Pohjois-Euroopassa, Siperiassa ja Pohjois-Amerikassa yleinen ja laajalle levinnyt. Keski- ja Etelä-Euroopassa se on harvinaisempi ja elää lähinnä vuoristoissa.[1] Siniukonkorentoa tavataan hyvin yleisenä koko Suomessa.[2]
Laji elää miltei minkälaisissa vesistöissä hyvänsä. Suomessa tavallisimpia elinympäristöjä ovat järvenlahdet ja suolammet, joilla on paljon kasvillisuutta.[2]
Siniukonkorento (Aeshna juncea) on ukonkorentoihin kuuluva sudenkorento, jota elää lähes koko Euraasiassa.
