Darwininkettu[2] (Lycalopex fulvipes,[3] synonyymeja Pseudalopex griseus fulvipes, Pseudalopex fulvipes ja Dusicyon fulvipes) on Chilessä erittäin uhanalaisena elävä kotoperäinen koiraeläinlaji.[1] Laji on nimetty luonnontieteilijä Charles Darwinin mukaan. Sitä pidettiin vuoteen 1996 asti lintuketun (Lycalopex griseus) alalajina, mutta DNA-analyysit osoittivat sen olevan oma lajinsa.[3]
Darwininkettua esiintyy ainoastaan Chiloén saarella sekä pieni osapopulaatio mantereella Nahuelbutan kansallispuistossa. 2010-luvulla tehtyjen tutkimusten perusteella darwininkettuja on Chiloélla vähintään 412 ja mantereella 227 sukukypsää yksilöä. Aiemmin laji määriteltiin äärimmäisen uhanalaiseksi, sillä yksilöitä arvioitiin olevan maksimissaan 250.[1]Darwininkettu elää ainoastaan sademetsissä. Se on aktiivisimmillaan auringonlaskun aikaan.
Tutkiessaan darwininkettua Darwin huomasi siinä eroavaisuuksia mantereella eläviin sukulaislajeihin andienkettuun ja lintukettuun verrattuna. Se on väriltään tummempi, kooltaan pienempi ja lyhytjalkaisempi eikä risteydy sukulaislajiensa kanssa. Lajia pidettiin silti pitkään lintuketun (Pseudalopex griseus) alalajina (Pseudalopex griseus fulvipes). Geenitutkimuksissa laji osoittautui kuitenkin omakseen.
Myöhäisellä pleistoseenikaudella Chiloén saari oli yhteydessä mantereeseen. Maasilta katkesi noin 15 000 vuotta sitten merenpinnan kohoamisen takia ja aiheutti populaation jakautumisen kahdeksi eristetyksi osapopulaatioksi.
Vaikka kanta onkin suhteellisen turvassa kansallispuistoissa, laji on kuitenkin vaarassa. Suurin uhka on elinympäristön eli trooppisten sademetsien hävittäminen. Muita mahdollisia uhkia ovat muun muassa koirat sekä koirien ja muiden eläimien levittämät loiset.[1] Chiloén saarella darwininkettuja on myös pidetty laittomasti lemmikkieläiminä.
Darwininkettu (Lycalopex fulvipes, synonyymeja Pseudalopex griseus fulvipes, Pseudalopex fulvipes ja Dusicyon fulvipes) on Chilessä erittäin uhanalaisena elävä kotoperäinen koiraeläinlaji. Laji on nimetty luonnontieteilijä Charles Darwinin mukaan. Sitä pidettiin vuoteen 1996 asti lintuketun (Lycalopex griseus) alalajina, mutta DNA-analyysit osoittivat sen olevan oma lajinsa.