nomes no trilho de navegação
Persikka (Prunus persica) on luumunsukuinen hedelmäpuu ja sen samanniminen hedelmä. Persikka on alun perin kotoisin Kiinasta. Tämä lehtipuu kasvaa 5–10 m korkeaksi, siinä on puikeat 7–15 cm pitkät lehdet ja hennon vaaleanpunaiset kukat. Nukkapintainen, punakeltainen hedelmä on makea, mehukas ja omenankokoinen sekä -muotoinen. Se on tyypillinen luumarja, ja sen sisällä on yksi kovan puisen kiven suojaama siemen.
Persikoita on kasvatettu perinteisesti Kiinassa, Japanissa, Iranissa, Turkissa ja muissa Välimeren maissa. Nykyisin niitä kasvatetaan edellä mainittujen lisäksi myös Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa.
Sana persikka (persica) viittaa Persiaan. Euroopassa luultiin, että persikka olisi ollut kotoisin Persiasta. Nykytietämyksen mukaan se olisi kulkeutunut Kiinasta Silkkitietä pitkin Persiaan jo 2000-luvulla eaa.[1]
Persikan hedelmiä pitää käsitellä varovasti, koska ne vaurioituvat herkästi paineltaessa. Hedelmä tuottaa runsaasti eteeniä, joten sitä ei pidä säilyttää eteenistä herkästi kärsivien kasvisten lähellä. Persikka on maultaan makea, ei erityisen hapan. Se on kuitenkin happamampi kuin aprikoosi.
Tavallisemman keltamaltoisen persikan lisäksi on olemassa valkomaltoista, joka itse asiassa on alkuperäisempi. Keltamaltoinen on syntynyt vasta 1800-luvulla. Sen lähtökohta on lajike Chinese Cling, jonka taimia vietiin 1850-luvulla Kiinasta Yhdysvaltoihin. Erään puun siemenstä kasvoi yksi keltamaltoisia freestone-persikoita tuottava puu, joka nimettiin Elbertaksi.[2]
Elberta on edelleen tunnetuin keltamaltoinen lajike. Se kestää kuljetusta ja tuli siksi alalla suosioon. Se on myös ns. freestone, eli sen kivi irtoaa helposti mallosta. Se oli aiemmin viljelyssä valta-asemassa, kunnes 1940-luvulla tuli Redhaven, mutta se on kuitenkin useimpien nykyisin Yhdysvalloissa kaupallisessa viljelyssä olevien keltamaltoisten lajikkeiden taustalla.[2]
Persikan alalaji on myös litteä persikka. Sitä on viljelty Kiinassa jo 1800-luvulla, mutta Euroopassa se on yleistynyt myynnissä vasta 2000-luvulla. [3]
Nektariini (Prunus persica var. nucipersica) on persikan sileäkuorinen muunnos. Se on usein kooltaan persikkaa pienempi ja maultaan yleensä makeampi.[4] Kypsä nektariini on pehmeä. Sen hedelmäliha on herkempi vaurioitumaan kuin persikan.
Persikka (Prunus persica) on luumunsukuinen hedelmäpuu ja sen samanniminen hedelmä. Persikka on alun perin kotoisin Kiinasta. Tämä lehtipuu kasvaa 5–10 m korkeaksi, siinä on puikeat 7–15 cm pitkät lehdet ja hennon vaaleanpunaiset kukat. Nukkapintainen, punakeltainen hedelmä on makea, mehukas ja omenankokoinen sekä -muotoinen. Se on tyypillinen luumarja, ja sen sisällä on yksi kovan puisen kiven suojaama siemen.
Persikoita on kasvatettu perinteisesti Kiinassa, Japanissa, Iranissa, Turkissa ja muissa Välimeren maissa. Nykyisin niitä kasvatetaan edellä mainittujen lisäksi myös Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa.
Sana persikka (persica) viittaa Persiaan. Euroopassa luultiin, että persikka olisi ollut kotoisin Persiasta. Nykytietämyksen mukaan se olisi kulkeutunut Kiinasta Silkkitietä pitkin Persiaan jo 2000-luvulla eaa.
Persikan hedelmiä pitää käsitellä varovasti, koska ne vaurioituvat herkästi paineltaessa. Hedelmä tuottaa runsaasti eteeniä, joten sitä ei pidä säilyttää eteenistä herkästi kärsivien kasvisten lähellä. Persikka on maultaan makea, ei erityisen hapan. Se on kuitenkin happamampi kuin aprikoosi.
Tavallisemman keltamaltoisen persikan lisäksi on olemassa valkomaltoista, joka itse asiassa on alkuperäisempi. Keltamaltoinen on syntynyt vasta 1800-luvulla. Sen lähtökohta on lajike Chinese Cling, jonka taimia vietiin 1850-luvulla Kiinasta Yhdysvaltoihin. Erään puun siemenstä kasvoi yksi keltamaltoisia freestone-persikoita tuottava puu, joka nimettiin Elbertaksi.
Elberta on edelleen tunnetuin keltamaltoinen lajike. Se kestää kuljetusta ja tuli siksi alalla suosioon. Se on myös ns. freestone, eli sen kivi irtoaa helposti mallosta. Se oli aiemmin viljelyssä valta-asemassa, kunnes 1940-luvulla tuli Redhaven, mutta se on kuitenkin useimpien nykyisin Yhdysvalloissa kaupallisessa viljelyssä olevien keltamaltoisten lajikkeiden taustalla.
Persikan alalaji on myös litteä persikka. Sitä on viljelty Kiinassa jo 1800-luvulla, mutta Euroopassa se on yleistynyt myynnissä vasta 2000-luvulla.
