nomes no trilho de navegação
Ruijanvihvilä (Juncus arcticus) on pohjoisten rantojen monivuotinen, tuulipölytteinen vihviläkasvi. Suomessa ruijanvihvilä luokitellaan erittäin uhanalaiseksi.[1]
Ruijanvihvilällä on vaakasuoraan kiemurteleva maavarsi, josta nousee lehdettömiä, 10–40 cm pitkiä varsia. Varsi on pysty, 1,5–3 mm paksu, sileä ja väriltään sinertävänvihreä. Tyvitupet ovat vaaleanruskeita ja kiiltäviä. Kukinto on tiheä tähkä, joka on 1–1,5 cm pitkä ja sisältää 3–12 kukkaa. Kukan tummanruskeat kehälehdet ovat epäselvästi kalvolaitaisia. Ruijanvihvilä kukkii Suomessa heinäkuussa. Siemenet sisältävä kota on tummanruskea tai ruskea ja munan- tai luumunmuotoinen.[2]
Ruijanvihvilä voi risteytyä jouhivihvilän (J. filiformis) kanssa. Näiden risteymää nimitetään väylävihviläksi (J. arcticus x filiformis).[2] Se voi risteytyä myös merivihvilän (J. balticus) kanssa, joka toisinaan luokitellaan ruijanvihvilän alalajiksi (J. arcticus ssp. balticus).[3][4]
Ruijanvihvilä on pohjoisten vuoristoalueiden ja tundran kasvi. Sitä tavataan Skandeilla Etelä-Norjasta Kuolan niemimaalle ja edelleen läpi Venäjän Alaskaan asti leveällä vyöhykkeellä Jäämeren rannikkoalueella. Alaskasta levinneisyysalue ulottuu läpi Pohjois-Kanadan ja edelleen Keski- ja Etelä-Grönlannin rannikkovyöhykkeelle.[3] Suomessa lajia tavataan Enontekiössä Käsivarren Lapissa sekä Sallan pohjoisosassa Venäjän rajan tuntumassa.[5]
Ruijanvihvilä kasvaa soraisilla rannoilla ja ultraemäksisillä soraikoilla.[2]
Ruijanvihvilä (Juncus arcticus) on pohjoisten rantojen monivuotinen, tuulipölytteinen vihviläkasvi. Suomessa ruijanvihvilä luokitellaan erittäin uhanalaiseksi.
