nomes no trilho de navegação
Planhigyn blodeuol lluosflwydd a monocotyledon sy'n edrych yn debyg i wair yw Coedfrwynen flewog sy'n enw benywaidd. Mae'n perthyn i'r teulu Juncaceae. Yr enw gwyddonol (Lladin) yw Luzula pilosa a'r enw Saesneg yw Hairy wood-rush.[1] Ceir enwau Cymraeg eraill ar y planhigyn hwn gan gynnwys Coedfrwynen Flewog, Brwynen Flewog, Brwynen Flewog Lydanddail, Brwynen Flewog Lleiaf, Gwelltfrwyn Blewog.
Mae'n tyfu'n araf iawn - a hynny ar bridd da, cyfoethog, mewn bob math o amrywiaeth o ran gwlybaniaeth eu cynefin; mae i'w ganfod yn aml mewn gwlyptiroedd. Mae'r planhigyn yn ddeurywiol ac mae'r dail yn fytholwyrdd.
Planhigyn blodeuol lluosflwydd a monocotyledon sy'n edrych yn debyg i wair yw Coedfrwynen flewog sy'n enw benywaidd. Mae'n perthyn i'r teulu Juncaceae. Yr enw gwyddonol (Lladin) yw Luzula pilosa a'r enw Saesneg yw Hairy wood-rush. Ceir enwau Cymraeg eraill ar y planhigyn hwn gan gynnwys Coedfrwynen Flewog, Brwynen Flewog, Brwynen Flewog Lydanddail, Brwynen Flewog Lleiaf, Gwelltfrwyn Blewog.
Mae'n tyfu'n araf iawn - a hynny ar bridd da, cyfoethog, mewn bob math o amrywiaeth o ran gwlybaniaeth eu cynefin; mae i'w ganfod yn aml mewn gwlyptiroedd. Mae'r planhigyn yn ddeurywiol ac mae'r dail yn fytholwyrdd.
Die Behaarte Hainsimse (Luzula pilosa), auch als Haar-Hainsimse, Frühlings-Hainsimse oder Behaarte Marbel bezeichnet, ist eine Pflanzenart aus der Familie der Binsengewächse. Die Pflanze bildet zusammen mit anderen Frühblühern wie Wald-Veilchen, Buschwindröschen, Scharbockskraut oder Wald-Sauerklee den Frühlingsaspekt in lichten, bodensauren Wäldern.
Sie ist in Europa und Asien bis nach West-Sibirien vom Flachland bis in Höhenlagen von 2000 Metern über NN verbreitet. In den Allgäuer Alpen steigt sie im Ziebelmoos nordwestlich Rohrmoos in Bayern bis zu 1400 Metern Meereshöhe auf.[1]
Die Hainsimse wächst in lichten Laub- und Nadelwäldern saurer, nährstoffarmer bis mittlerer Standorte. Vor dem Laubaustrieb bildet sie zusammen mit etlichen weiteren Frühblühern den Frühjahrsaspekt der Krautschichten. Häufig wächst sie auch an Waldwegen oder Waldrändern. Sie hat ihren Verbreitungsschwerpunkt in Gesellschaften der Ordnung Fagetalia, kommt aber auch in denen der Ordnungen Quercetalia roboris oder Piceetalia vor.[2]
Die Behaarte Hainsimse ist ein mehrjähriger, überwinternd grüner Hemikryptophyt, der Wuchshöhen zwischen 15 und 40 Zentimetern erreicht. Das Binsengewächs wächst in kleineren Horsten, die ihrerseits lockere Rasen entwickeln können und bildet nur selten kurze Ausläufer. Die dünnen Stängel wachsen aufrecht. Die grundständigen, grasartigen und glänzenden Laubblätter sind 4 bis 12 Millimeter breit und am Rand dicht bewimpert. Die Hochblätter sind sehr kurz und immer deutlich kürzer als der Blütenstand.
Der lockere, aufrechte und vielblütige Blütenstand ist eine Spirre mit aufrechten bis zur Fruchtzeit überhängenden Ästen. Die Blüten stehen einzeln. Die etwa gleich langen Blütenhüllblätter (Perigon) sind etwa 3 Millimeter lang, lanzettlich spitz, kastanienbraun und am Rand breit hautrandig. Die Griffel tragen drei grünlich weiße Narben. Die zuletzt gelbgrünliche Kapselfrucht ist kegelförmig stumpf. Sie ist länger als die Perigonblätter und oberhalb der Mitte eingeschnürt und verschmälert. Die glänzend braunen Samen sind zwischen 2,5 und 3,5 Millimeter lang und besitzen je ein sichelförmiges Anhängsel (Elaiosom).
Chromosomenzahl: 2n = 66, seltener 70 oder 72.[2]
Die Behaarte Hainsimse ist ein Hemikryptophyt und eine Halbrosettenpflanze bzw. eine immergrüne Horstpflanze. Die Blattrandbehaarung ist durch Randstreifenablösung entstanden. Die Blattrosetten dienen als Wassersammler. Die Behaarte Hainsimse ist eine Tiefschatten- bis Schattenpflanze. Ihr ökologischer Schwerpunkt liegt auf frischen, mäßig sauren, stickstoffarmen bis mäßig stickstoffreichen Böden. Sie ist eine kennzeichnende Pflanze von bodensauren Buchenwäldern (Fagetalia sylvaticae), bodensauren Eichenwäldern (Quercetalia robori-petraeae) sowie von Kiefern-, Fichtenwäldern (Vaccinio-Piceetalia).
Die Öffnung der Blüten erfolgt erst im männlichen Stadium; ihre Bestäubung erfolgt durch den Wind (Anemogamie). Blütezeit ist von März bis Mai.
Die Früchte sind fachspaltige Kapseln. Der Fruchtstängel sinkt reif zu Boden. Die Pflanze ist ein Selbstaussäer. Die weitere Ausbreitung der Diasporen erfolgt über Ameisen (Myrmekochorie). Dazu verfügt sie an den Samen spezielle öl- und zuckerhaltige Körperchen (Elaiosomen), welche die Ameisen anlocken. Fruchtreife ist von Juni bis Juli.
Vegetative Vermehrung erfolgt durch unterirdische Ausläufer
Die Behaarte Hainsimse (Luzula pilosa), auch als Haar-Hainsimse, Frühlings-Hainsimse oder Behaarte Marbel bezeichnet, ist eine Pflanzenart aus der Familie der Binsengewächse. Die Pflanze bildet zusammen mit anderen Frühblühern wie Wald-Veilchen, Buschwindröschen, Scharbockskraut oder Wald-Sauerklee den Frühlingsaspekt in lichten, bodensauren Wäldern.
Rzãsnica (Luzula pilosa) - to je wielelatnô roscëna z rodzëznë sycënowatëch (Juncaceae). Rzãsnica rosce m. jin. na Kaszëbach.
Luzula pilosa is a species of flowering plant in the rush family Juncaceae with the common name hairy wood-rush. The plant is native to northern Europe and western Asia.[1]: 940 [2][3]
Luzula pilosa is a short, tufted, grass-like perennial herb. The leaves are blunt, about 4mm wide, the leaf margins fringed with long fine hairs.[1] In North America the common name "hairy wood rush" is given to a similar but different species, Luzula acuminata.
It prefers moist but well-drained, somewhat acidic soils, but is not confined to them.[2] It avoids competition, and in lowland locations occurs among leaf litter or moss. It is native to Europe and western Asia. The geographical distribution of the native range includes the British Isles, northern Europe, largely avoiding the Mediterranean, and north-western Asia. It also occurs in the Caucasus.[3]
Wikispecies has information related to Luzula pilosa. Wikimedia Commons has media related to Luzula pilosa. Luzula pilosa is a species of flowering plant in the rush family Juncaceae with the common name hairy wood-rush. The plant is native to northern Europe and western Asia.: 940
Karvane piiphein (Luzula pilosa) on loaliste sugukonda piipheina perekonda kuuluv mitmeaastane taim.
Ta kasvab Euroopas ja Lääne-Siberis, mägedes kuni 2000 meetri kõrguseni. Eestis on ta tavaline, eelistades kasvukohana valgusküllaseid okas- ja segametsi ning puisniite [1]. Umbes samasugustes kohtades kasvavad metskannike, võsaülane, kanakoole ja harilik jänesekapsas.
Karvane piiphein kasvab 15–40 cm kõrgeks ja moodustab tiheda rohukamara. Varre alusel on punakaspruun lehetupp. Ta talvitub rohelisena.
Taime lehed on lamedad, süstjad, 5–10 mm laiad, aga varrest lühemad. Lehed kasvavad välja tihedast männasest. Lehed on äärest karvased.
Tema õied on 5 õielehega, tumepruunid, tavaliselt üksikud, harva kahekaupa hõredas õisikus, milleks on sarikas või pööris. Kandelehed on mitu korda lühemad õietupest, pruunikad, munajad, sageli pisut narmendavad, pealt kelmega kaetud. Õieraod on väga erineva pikkusega. Õies on 6 tolmukat ja need on umbes 2 mm pikad. Tolmukapead on piklikud ja tolmukaniidist paar korda pikemad. Piiphein on tuultolmleja.
Vili on rohekaskollane, kujult ümarkoonusjas kidaga kupar, mis on õiest märgatavalt pikem. Valminult vajuvad õieraod, mille otsa kupar kasvab, longu. Seemned on 2,5–3,5 mm pikad, suurte kõverate lisemetega. Viljad valmivad aprillis-mais. Seemneid levitavad tuul ja sipelgad. Selleks, et sipelgaid ligi meelitada, on seemned õli- ja suhkrurikkad.
Karvane piiphein on diploidne, tal on 66 kromosoomi.
Karvane piiphein (Luzula pilosa) on loaliste sugukonda piipheina perekonda kuuluv mitmeaastane taim.
Ta kasvab Euroopas ja Lääne-Siberis, mägedes kuni 2000 meetri kõrguseni. Eestis on ta tavaline, eelistades kasvukohana valgusküllaseid okas- ja segametsi ning puisniite . Umbes samasugustes kohtades kasvavad metskannike, võsaülane, kanakoole ja harilik jänesekapsas.
Karvane piiphein kasvab 15–40 cm kõrgeks ja moodustab tiheda rohukamara. Varre alusel on punakaspruun lehetupp. Ta talvitub rohelisena.
Taime lehed on lamedad, süstjad, 5–10 mm laiad, aga varrest lühemad. Lehed kasvavad välja tihedast männasest. Lehed on äärest karvased.
Tema õied on 5 õielehega, tumepruunid, tavaliselt üksikud, harva kahekaupa hõredas õisikus, milleks on sarikas või pööris. Kandelehed on mitu korda lühemad õietupest, pruunikad, munajad, sageli pisut narmendavad, pealt kelmega kaetud. Õieraod on väga erineva pikkusega. Õies on 6 tolmukat ja need on umbes 2 mm pikad. Tolmukapead on piklikud ja tolmukaniidist paar korda pikemad. Piiphein on tuultolmleja.
Vili on rohekaskollane, kujult ümarkoonusjas kidaga kupar, mis on õiest märgatavalt pikem. Valminult vajuvad õieraod, mille otsa kupar kasvab, longu. Seemned on 2,5–3,5 mm pikad, suurte kõverate lisemetega. Viljad valmivad aprillis-mais. Seemneid levitavad tuul ja sipelgad. Selleks, et sipelgaid ligi meelitada, on seemned õli- ja suhkrurikkad.
Karvane piiphein on diploidne, tal on 66 kromosoomi.
Kevätpiippo (Luzula pilosa) on aikaisin keväällä kukkiva vaatimaton, monivuotinen vihviläkasvi.
Kevätpiippo kasvaa löyhinä mättäinä ja kasvaa 15–30 cm korkeaksi. Lehtitupet ovat umpinaisia. Lehdet ovat noin senttimetrin leveitä ja talvivihreitä. Lehtien reunat ovat pitkän, harvan karvan peittämät. Kukinto on sarjamainen, harsu ja harittavahaarainen. Tähtimäiset kukat ovat tavallisesti yksittäin pitkien jäykkien haarojen päissä. Kukan kehälehdet ovat tummanruskeita. Kasvi on tuulipölytteinen. Suomessa kevätpiippo kukkii touko-kesäkuussa.[1][2]
Kevätpiipon hedelmä on kolmesiemeninen, kartiomainen kota. Siemenet ovat munanmuotoisia ja pari millimetriä pitkiä. Siemenissä on käyrä, valkoinen ja öljypitoinen rasvalisäke.[1] Ne sisältävät rasvaa, joten muurahaiset keräävät niitä ravinnokseen ja levittävät samalla siemeniä laajemmalle.[2]
Kevätpiippoa tavataan lähes koko Euroopassa lukuun ottamatta suurinta osa Pyreneiden niemimaata, Etelä-Ranskaa, Italiaa ja Kreikkaa. Venäjällä levinneisyysalue jatkuu Keski-Siperiaan saakka. Lisäksi lajia kasvaa erillisenä esiintymänä Kaukasuksen alueella.[3] Suomessa kevätpiippo on hyvin yleinen laji koko maassa aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.[4]
Kevätpiippo viihtyy monenlaisissa metsäympäristöissä, kuten erilaisissa kangasmetsissä, lehdoissa, lehtokorvissa ja -niityillä. Lisäksi sitä tavataan metsänreunoissa, pensaikoissa sekä koivuletoilla.[5]
Kevätpiippo (Luzula pilosa) on aikaisin keväällä kukkiva vaatimaton, monivuotinen vihviläkasvi.
La Luzule printanière, Luzula pilosa, est une espèce végétale vivace forestière acidiphile, de la famille des Juncaceae.
Luzula vernalis (Reichard) DC.
La Luzule printanière, Luzula pilosa, est une espèce végétale vivace forestière acidiphile, de la famille des Juncaceae.
Zažna syćel (Luzula pilosa) je rostlina ze swójby syćinowych rostlinow (Juncaceae). Dalše serbske ludowe mjeno je šćawa.
Zažna syćel docpěwa wysokosć wot 15 hač 30 cm a wutwori kupy.
Spódnje łopjena docpěwaja šěrokosć wot 5 hač 10 mm. Stołpikowe łopjena su wuše.
Kćěje wot apryla hač meje. Kwětnistwo je wokołkojte. Kćenja steja po jednym na dołhich stołpikach. Šěsć kćenjowych łopješkow su wótre, brune a docpěwa dołhosć wot 3 hač 4 mm.
Rosće w lisćowych a jehlinowych lěsach.
Rostlina je w Europje rozšěrjena.
Zažna syćel (Luzula pilosa) je rostlina ze swójby syćinowych rostlinow (Juncaceae). Dalše serbske ludowe mjeno je šćawa.
Plaukuotasis kiškiagrikis (lot. Luzula pilosa, vok. Haar-Hainsimse) – vikšrinių (Juncaceae) šeimos kiškiagrikių (Luzula) genties augalas.
Daugiametis, 15-30 cm aukščio žolinis augalas su šliaužiančiu šakniastiebiu. Stiebai žali, statūs, lapuoti. Pamatinės makštys rudai raudonos, belakštės. Lapai linijiskai lancetiski, plokšti, pakraščiai apaugę ilgais, baltais, retais plaukeliais. Stiebo viršūnėje šakotas, beveik skėtiškas žiedynas. Žiedai pavieniai arba susitelkę po 2-3. Apyžiedžio lapeliai 6, ploni, odiški, smailūs, rudi, plačiais pieviniais kraštais. Kuokeliai 6. Piestelė viena, vienalizdė. Vaisius - rutuliška, gelsvai žalia, su spyglišku snapeliu dėžutė, atsidaranti trimis sąvaromis. Sėklos 3, rudos, blizgančios, su stambiu, užlinkusiu gūbreliu.
Žydi balandžio - gegužės mėn. Dažnas visoje Lietuvoje. Auga lapuočių, mišriuose ir spygliuočių miškuose.
Pavasarį žydintys augalai, Živilė Lazdauskaitė, Vilnius, Mokslas, 1985, 64 psl.
Plaukuotasis kiškiagrikis (lot. Luzula pilosa, vok. Haar-Hainsimse) – vikšrinių (Juncaceae) šeimos kiškiagrikių (Luzula) genties augalas.
Daugiametis, 15-30 cm aukščio žolinis augalas su šliaužiančiu šakniastiebiu. Stiebai žali, statūs, lapuoti. Pamatinės makštys rudai raudonos, belakštės. Lapai linijiskai lancetiski, plokšti, pakraščiai apaugę ilgais, baltais, retais plaukeliais. Stiebo viršūnėje šakotas, beveik skėtiškas žiedynas. Žiedai pavieniai arba susitelkę po 2-3. Apyžiedžio lapeliai 6, ploni, odiški, smailūs, rudi, plačiais pieviniais kraštais. Kuokeliai 6. Piestelė viena, vienalizdė. Vaisius - rutuliška, gelsvai žalia, su spyglišku snapeliu dėžutė, atsidaranti trimis sąvaromis. Sėklos 3, rudos, blizgančios, su stambiu, užlinkusiu gūbreliu.
Žydi balandžio - gegužės mėn. Dažnas visoje Lietuvoje. Auga lapuočių, mišriuose ir spygliuočių miškuose.
De ruige veldbies (Luzula pilosa) is een meerjarige, groen overwinterende plant, die behoort tot de familie van de russenfamilie (Juncaceae). De ruige veldbies groeit in kleine pollen, die open zoden kunnen vormen, De plant vormt zelden uitlopers, die dan kort blijven. De ruige veldbies vormt samen met andere vroege bloeiers zoals het donkersporig bosviooltje, bosanemoon, gewoon speenkruid of witte klaverzuring een voorjaarsaanblik in lichte, voedselarme bossen met een matig zure bodem. De soort komt van nature voor in Europa en Azië tot aan West-Siberië tot 2000 meter hoogte en staat op de Nederlandse Rode lijst van planten als vrij zeldzaam en stabiel of iets toegenomen in Nederland. Het aantal chromosomen is 2n=66
De ruige veldbies heeft dunne, rechtopgaande stengels en lange, witte, dicht gewimperde, 4 - 12 mm brede bladeren, die tot 20 cm lang kunnen worden met donkerrode bladscheden. De plant wordt 15 - 30 cm hoog.
De plant bloeit in april en mei met een slanke pluim en met op den duur vaak teruggeslaagde takken. Aan de takken zitten alleenstaande bloemen. Aan de voet van de bloeiwijze staan 1 of 2 korte schutbladen. De schutbladen zijn veel korter dan de bloeiwijze. De zes, kastanjebruine, ongeveer 3 mm lange, spitslancetvormige bloemdekbladen hebben een brede, bleke, vliezige rand. De bloem heeft zes meeldraden. De helmhokjes zijn 0,9 - 1,4 mm lang en langer dan de heldraden. De stijl heeft een lengte van 0,6 - 1,8 mm. Het bovenstandige vruchtbeginsel heeft een stijl met drie, witte, draadvormige, 1,1 - 3,9 mm lange stempels. De plant is een windbestuiver.
De vrucht is een driehokkige, eivormige, onderaan zeer brede, geelgroene doosvrucht, die langer is dan de bloemdekbladen. De doosvrucht is 1,1 - 1,6 mm lang en 1,0 - 1,2 mm breed. De glanzend lichtroodbruine, 1 - 1,5 mm lange zaden hebben aan de top een 0,6 - 1,2 mm lang gekromd aanhangsel (mierenbroodje).
De ruige veldbies (Luzula pilosa) is een meerjarige, groen overwinterende plant, die behoort tot de familie van de russenfamilie (Juncaceae). De ruige veldbies groeit in kleine pollen, die open zoden kunnen vormen, De plant vormt zelden uitlopers, die dan kort blijven. De ruige veldbies vormt samen met andere vroege bloeiers zoals het donkersporig bosviooltje, bosanemoon, gewoon speenkruid of witte klaverzuring een voorjaarsaanblik in lichte, voedselarme bossen met een matig zure bodem. De soort komt van nature voor in Europa en Azië tot aan West-Siberië tot 2000 meter hoogte en staat op de Nederlandse Rode lijst van planten als vrij zeldzaam en stabiel of iets toegenomen in Nederland. Het aantal chromosomen is 2n=66
Hårfrytle er ei plante i sevfamilien. Arten har ei sirkumpolar utbreiing. Planta vert kring 15 cm høg og har lysgrøne blad som er 5-10 mm breie og står grøne om vinteren. Ho har slakt strå som tidleg legg seg ned. Blomsterblada er mørkbrune med kvit hinnekant. Frukta er ein gulbrun kapsel. Frøa har kvit saftfylt utvokster. Dei vert spreidde av maur.
Planta blomstrar kring april månad i skog og kratt. Ho er vanleg gjennom heile Noreg, og er funnen til fjells opp til 1300 m.
Hårfrytle
Strå
Aks
Blome
Hårfrytle er ei plante i sevfamilien. Arten har ei sirkumpolar utbreiing. Planta vert kring 15 cm høg og har lysgrøne blad som er 5-10 mm breie og står grøne om vinteren. Ho har slakt strå som tidleg legg seg ned. Blomsterblada er mørkbrune med kvit hinnekant. Frukta er ein gulbrun kapsel. Frøa har kvit saftfylt utvokster. Dei vert spreidde av maur.
Planta blomstrar kring april månad i skog og kratt. Ho er vanleg gjennom heile Noreg, og er funnen til fjells opp til 1300 m.
Hårfrytle
Strå
Aks
Blome
Kosmatka owłosiona, k. orzęsiona (Luzula pilosa) – gatunek byliny należący do rodziny sitowatych (Juncaceae). Występuje na większej części obszarów Europy (brak jej tylko na dalekiej północy i południowych krańcach), na Zakaukaziu oraz w północnej Azji, gdzie występuje aż po Irkuck. W Polsce jest rośliną bardzo pospolitą na terenie całego niżu i w niższych położeniach górskich.
Hemikryptofit. Rośnie w lasach i zaroślach na ubogich siedliskach, najczęściej w dąbrowach, kwaśnych buczynach (nadaje nazwę zespołowi – kwaśnej buczynie niżowej Luzulo pilosae-Fagetum) oraz w borach[2].
Tworzy mieszańce z kosmatką gajową, olbrzymią i polną.
Kosmatka owłosiona, k. orzęsiona (Luzula pilosa) – gatunek byliny należący do rodziny sitowatych (Juncaceae). Występuje na większej części obszarów Europy (brak jej tylko na dalekiej północy i południowych krańcach), na Zakaukaziu oraz w północnej Azji, gdzie występuje aż po Irkuck. W Polsce jest rośliną bardzo pospolitą na terenie całego niżu i w niższych położeniach górskich.
Vårfryle (Luzula pilosa) är en tågväxt som blommar tidigt på våren. Den är lågväxt och har oansenliga små svartbruna blommor. Vårfryle växer i tuvor och blir omkring 2 decimeter hög. Den blommar i april-maj.
Wikimedia Commons har media som rör Vårfryle.
Vårfryle (Luzula pilosa) är en tågväxt som blommar tidigt på våren. Den är lågväxt och har oansenliga små svartbruna blommor. Vårfryle växer i tuvor och blir omkring 2 decimeter hög. Den blommar i april-maj.
Luzula pilosa là một loài thực vật có hoa trong họ Juncaceae. Loài này được (L.) Willd. mô tả khoa học đầu tiên năm 1809.[1]
Luzula pilosa là một loài thực vật có hoa trong họ Juncaceae. Loài này được (L.) Willd. mô tả khoa học đầu tiên năm 1809.
Luzula pilosa (L.) Willd. (1809)
Ожика волосистая (лат. Luzula pilosa) — вид цветковых растений рода Ожика (Luzula) семейства Ситниковые (Juncaceae).
В природе ареал вида охватывает практически всю территорию (кроме южных и арктических районов) Европы, Кавказ, Сибирь и Северную Америку.
Произрастает в тенистых лесах.
Многолетнее, ярко-зелёное, густо-дернистое растение. Стебли прямые, высотой 15—30 см, высоко облиственные, у основания одетые красновато-каштановыми, безлистными влагалищами.
Листья плоские, линейно-ланцетные, шириной 5—10 мм, короче стебля, по краю и в устье влагалища волосистые, быстро заострённые.
Соцветие простое, зонтиковидно-метельчатое, с несколько раскидистыми, позже книзу отогнутыми веточками, прицветный лист во много раз короче околоцветника. Цветки одиночные, длиной 3—4 мм; прицветники яйцевидные, острые, часто слегка бахромчатые, буроватые, кверху плёнчатые, вдвое или более короче околоцветника. Листочки околоцветника ланцетные, неравные (внутренние несколько длиннее), острые, каштановые, широко плёнчато-окаймленные. Тычинки в числе шести, длиной около 2 мм, пыльники линейные, в два и более раза длиннее нитей.
Плод — округло-коническая коробочка, соломенно-зелёная, с шипиком, заметно превышающая околоцветник. Семена широкояйцевидные, длиной около 3 мм, каштановые, с крупным изогнутым придатком.
Плодоношение в апреле — мае.
Вид Ожика волосистая входит в род Ожика (Luzula) семейства Ситниковые (Juncaceae) порядка Злакоцветные (Poales).
Ожика волосистая (лат. Luzula pilosa) — вид цветковых растений рода Ожика (Luzula) семейства Ситниковые (Juncaceae).
