nomes no trilho de navegação
Guolgavuodjalasta (Pinguicula villosa) lea vuodjalasttaide gullevaš šaddu.
Karvayökönlehti (Pinguicula villosa) on pieni, soilla kasvava monivuotinen yökönlehtilaji. Laji käyttää ravinnokseen pieniä hyönteisiä eli se on lihansyöjäkasvi. Lähisukulaislaihin kuuluu muun muassa siniyökönlehti (P. vulgaris).
Karvayökönlehden lehdet ovat tyviruusukkeena maan rajassa. Ruusukkeessa on tavallisesti 2 tai 3 lyhytruotista lehteä. Vihreä lehtilapa on enintään senttimetrin pituinen, ehytlaitainen, soikeahko ja laidoiltaan ylöspäin kiertyvä. Lehtien yläpinta on tahmea. Lehtiruusukkeen keskeltä nousee tavallisesti vain yksi kukkavana, joka on 3–7 cm pitkä. Vana on koko pituudeltan nystykarvainen ja sen kärjessä on kukka. Kukan verhiö on kaksihuulinen: ylähuuli on kolmiliuskainen ja alahuuli kaksiliuskainen. Teriö on 6–9 mm pitkä ja väriltään sinipunainen. Myös teriö on kaksihuulinen: ylähuuli on kaksiliuskainen ja alahuuli kolmiliuskainen. Nielu on avoin. Teriön kannus on lyhyt, suora ja suippo. Suomessa karvayökönlehti kukkii kesä-heinäkuussa. Kota on monisiemeninen. Kasvin juuret ovat ohuita.[2]
Karvayökönlehti on pohjoisen pallonpuoliskon pohjoisimpien alueiden laji. Euroopassa sitä tavataan ainoastaan Keski- ja Pohjois-Ruotsissa ja -Norjassa sekä Pohjois-Suomessa ja Luoteis-Venäjällä. Aasiassa lajia kasvaa paikoitellen Pohjois-Siperiassa sekä Keski- ja Itä-Siperiassa. Pohjois-Amerikan puolella karvayökönlehteä kasvaa Alaskassa ja Kanadan pohjoisosissa.[3]
Suomessa karvayökönlehti kuuluu alkuperäislajistoon.[2] Lajia tavataan Pohjois-Pohjanmaalta ja Kainuusta pohjoiseen. Se on yleinen vain Pohjois-Lapissa, etelämpänä laji harvinaistuu.[4]
Karvayökönlehti on kosteiden soiden laji. Sitä kasvaa muun muassa letoilla, rämeillä ja rahkanevoilla. Suomessa lajin on todettu kasvavan erityisesti ruskorahkasammalmättäillä (Sphagnum fuscum).[2]
Karvayökönlehden kasvupaikat ovat niukkaravinteisia. Lisäravinteita kasvi saa saalistamalla hyönteisiä. Kiiltävät, mutta tahmeat lehdet houkuttelevat pieniä hyönteisiä, jotka jäävät niihin kiinni. Kun hyönteinen on kuollut, lehden pinnalla olevat entsyymit sulattavat sen vähitellen kasvin ravinnoksi.[5]
Ruotsissa yökönlehtiä on käytetty viilin tapaisen maitotuotteen valmistukseen. Tuoreita lehtiä laitettiin siivilän pohjalle ja päälle kaadettiin maitoa. Siivilöidyn maidon annettiin seistä muutaman päivän, kunnes se oli jähmettynyt viiliksi. Valmistustavan kirjoitti ylös jo Carl von Linné teoksessaan Flora Lapponica (1737).[5]
Karvayökönlehti (Pinguicula villosa) on pieni, soilla kasvava monivuotinen yökönlehtilaji. Laji käyttää ravinnokseen pieniä hyönteisiä eli se on lihansyöjäkasvi. Lähisukulaislaihin kuuluu muun muassa siniyökönlehti (P. vulgaris).
Dvergtettegras (Pinguicula villosa) er ein 5 cm høg plante med små lysgrøne blad i rosett og eit kjertelhåra blomsterskaft med 7 mm lang bleikfiolett krone.
Bladoverflata er innsmurt med slim som inneheld enzym slik at plantene kan fordøye insekt som set seg fast i slimet. Planten kan så nyttiggjere seg næringsemne frå dei rotnande insekta.
Dvergtettegras veks på torvmosetuer på fjellmyrar. Planten veks sjeldan i store mengder, mest i fjellskogbeltet, og ein skal ha eit observant auga og god kjennskap til vekseplassen for å finne han. I Noreg finst dvergtettegas i fjellet i frå Tynset og Os til Oppdal, Haltdalen og Brekken, dessutan i Hattfjelldal, og vanlegare frå Saltdal til (Berlevåg) (Båtsfjord)Sør-Varanger. I Sverige veks han i Gotland, i Härjedalen og frå Åsele Lappmark til Torne Lappmark. Elles finst han rundt heile polkalotten, med unntak av Island og Grønland, og slik er han den mest utbreidde av dei tettegrasartane som veks i Noreg.
Dvergtettegras har namnet tettegras fordi blada frå tettegrasartane har vore bruka til å lage tettemjølk.
Det latinske namnet kjem av Pinguis ’feit’, og siktar til blada som skin feittaktig. Villósa tyder ’lodden’.
Dvergtettegras (Pinguicula villosa) er ein 5 cm høg plante med små lysgrøne blad i rosett og eit kjertelhåra blomsterskaft med 7 mm lang bleikfiolett krone.
Bladoverflata er innsmurt med slim som inneheld enzym slik at plantene kan fordøye insekt som set seg fast i slimet. Planten kan så nyttiggjere seg næringsemne frå dei rotnande insekta.
Dvergtettegras (Pinguicula villosa) er en svært liten plante i tettegrasslekta. Denne arten finnes på fattige myrer i fjellstrøk i deler av Norge, men er trolig ikke vanlig. Plantene er imidlertid så små at de lett oversees. Arten ligner sin mer kjente og utbredte slektning tettegras, men er betydelig mindre.
Dvergtettegras er en svært liten (3-7 cm høy), flerårig plante med en bladrosett av gulgrønne blader og en enkelt, bladløs stengel med en blomst. Blomsterstengelen har lange kjertelhår. Blomsten er ensymmetrisk, lys blåfiolett og 6-10 mm lang. Plantas frukt er en kapsel med ett rom og mange frø.[1] Plantas bladrosett kan være mer eller mindre begravd i mosetuene de vokser i, noe som gjør planta enda vanskeligere å få øye på.
Plantene finnes på torvmosetuer, mest på nedbørsmyr i fjellområder. Arten har en nordøstlig utbredelse i Norge; fra Åmot og Sør-Aurdal til Sunndal og Meråker og nordover ganske spredt. Plantene finnes til 1100 moh i Dovre kommune. Artens globale utbredelse er fjellområder og arktiske/polare strøk rundt polen på den nordlige halvkule (sirkumpolar). [1]
(sv) Dvergtettegras hos Dyntaxa
Denne botanikkrelaterte artikkelen er foreløpig kort eller mangelfull, og du kan hjelpe Wikipedia ved å utvide den. Dvergtettegras (Pinguicula villosa) er en svært liten plante i tettegrasslekta. Denne arten finnes på fattige myrer i fjellstrøk i deler av Norge, men er trolig ikke vanlig. Plantene er imidlertid så små at de lett oversees. Arten ligner sin mer kjente og utbredte slektning tettegras, men er betydelig mindre.
Pinguicula villosa[1] este o specie de plante carnivore din genul Pinguicula, familia Lentibulariaceae, ordinul Lamiales, descrisă de Carl von Linné.[2][3] Conform Catalogue of Life specia Pinguicula villosa nu are subspecii cunoscute.[2]
Pinguicula villosa este o specie de plante carnivore din genul Pinguicula, familia Lentibulariaceae, ordinul Lamiales, descrisă de Carl von Linné. Conform Catalogue of Life specia Pinguicula villosa nu are subspecii cunoscute.
北捕虫堇（学名：Pinguicula villosa）为狸藻科捕虫堇属下的一个种。
|access-date=中的日期值 (帮助)
这是一篇與植物相關的小作品。你可以通过编辑或修订扩充其内容。 