nomes no trilho de navegação
Muratit[2] (Hedera) on kasvisuku araliakasvien (Araliaceae) heimossa. Siihen kuuluu määrittelytavasta riippuen toistakymmentä lajia, jotka kasvavat Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Aasiassa.
Muratit ovat ainavihantia, ilmajuuriensa avulla tukea pitkin kiipeileviä ja suikertelevia köynnöskasveja. Lehdet pitkissä versoissa ovat vuorottaisia. Nuorissa oksissa ne ovat liuskaisia, mutta täyskasvuisilla yksilöillä ehytlaitaisia. Kellanvihreät, syksyllä avautuvat kukat ovat pallomaisissa, tiiviissä kukinnoissa. Kukat sisältävät runsaasti mettä, ja ne ovat tärkeää ravintoa myöhäissyksyn hyönteisille. Talvella kypsyvät hedelmät (6 mm) ovat mustia marjoja, ja ne ovat linnuille mieluista ravintoa. Ihmisille ne kuitenkin ovat myrkyllisiä.
Euroopassa yleisin laji on varjomuratti (Hedera helix), josta tunnetaan lukuisia muotoja. Arborescens on pistokkaista lisättävä pystykasvuinen muoto. Muratteja käytetään seinien, muurien ja pylväiden koristeluun, mutta usein myös maanpeitekasvina. Suomessa muratit eivät yleensä ole talvenkestäviä, mutta hyvän lumisuojan turvin ne voivat menestyä matalana kasvina ulkonakin tyydyttävästi. Suomen oloihin sopii parhaiten ulkona kasvatettavaksi Baltiasta kotoisin oleva lajike vironmuratti[3] (Hedera helix ’Baltica’).lähde? Lukuisista puutarhamuodoista varsinkin kirjavalehtiset lajikkeet ovat suosittuja ruukkukasveja.
Muratit (Hedera) on kasvisuku araliakasvien (Araliaceae) heimossa. Siihen kuuluu määrittelytavasta riippuen toistakymmentä lajia, jotka kasvavat Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Aasiassa.
Muratit ovat ainavihantia, ilmajuuriensa avulla tukea pitkin kiipeileviä ja suikertelevia köynnöskasveja. Lehdet pitkissä versoissa ovat vuorottaisia. Nuorissa oksissa ne ovat liuskaisia, mutta täyskasvuisilla yksilöillä ehytlaitaisia. Kellanvihreät, syksyllä avautuvat kukat ovat pallomaisissa, tiiviissä kukinnoissa. Kukat sisältävät runsaasti mettä, ja ne ovat tärkeää ravintoa myöhäissyksyn hyönteisille. Talvella kypsyvät hedelmät (6 mm) ovat mustia marjoja, ja ne ovat linnuille mieluista ravintoa. Ihmisille ne kuitenkin ovat myrkyllisiä.
Euroopassa yleisin laji on varjomuratti (Hedera helix), josta tunnetaan lukuisia muotoja. Arborescens on pistokkaista lisättävä pystykasvuinen muoto. Muratteja käytetään seinien, muurien ja pylväiden koristeluun, mutta usein myös maanpeitekasvina. Suomessa muratit eivät yleensä ole talvenkestäviä, mutta hyvän lumisuojan turvin ne voivat menestyä matalana kasvina ulkonakin tyydyttävästi. Suomen oloihin sopii parhaiten ulkona kasvatettavaksi Baltiasta kotoisin oleva lajike vironmuratti (Hedera helix ’Baltica’).lähde? Lukuisista puutarhamuodoista varsinkin kirjavalehtiset lajikkeet ovat suosittuja ruukkukasveja.
