nomes no trilho de navegação
Jäämerenseiti eli Vienan seiti eli saita[1] (Boreogadus saida) on arktisten merten ekosysteemissä tärkeä, pienikokoinen turskakala.
Jäämerenseiti on päältä ruskeansävyinen, kyljistä ja alta hopeanhohtoinen, muodoltaan solakka turskakala. Sillä on syvälovinen pyrstö, lähes hampaaton, esiin työntyvä suu ja hyvin pieni leukasäie. Se on yleensä 20–25 cm:n pituinen.
Jäämerenseiti on arktinen merikala, joka elää Alaskan, Kanadan ja Grönlannin, Islannin, Pohjois-Norjan ja Venäjän rannikoilla; laji vaeltaa Barentsinmereltä Vienanmereen. Se viihtyy jään tuntumassa ja se mainitaan pohjoisimmaksi kaikista tunnetuista kaloista, levinneisyys ylittää 85. leveyspiiriin.
Jäämerenseiti liikkuu sekä pinnan läheisyydessä että pohjan tuntumassa. Se viihtyy parhaiten 0–4 Celsiusasteen lämpötilassa, mutta tulee toimeen kylmemmässäkin verensä sisältämien jäätymisenestoproteiinien (AFGP) ansiosta. Jäämerenseiti esiintyy suurina parvina ja sitä tavataan usein jokisuissa ja muissa murtovesissä. Nuoret yksilöt elävät jään alla tai sen tuntumassa. Ne hakevat suojaa jään onkaloista ja syövät planktonia ja katkoja. Yli kaksivuotiaat hakeutuvat syvemmälle ja syövät krillejä ja muita äyriäisiä. Jäämerenseiti itse on sarvi- ja maitovalaiden, arktisten norppien ja vesilintujen keskeinen ravintoeläin.
Jäämerenseiti tulee sukukypsäksi 3–4-vuotiaana, noin 20 senttimetrin mittaisena. Mäti on kelluvaa, pelagista. Kala elää 6–7-vuotiaaksi.
Jäämerenseitiä on pyydetty kaupallisesti Venäjällä ja Pohjois-Norjassa. Siitä on tuotettu lähinnä kalajauhoa ja -öljyä. Saaliit ovat laskeneet 1970-luvun jälkeen ja heilahdelleet rajusti, mutta tämän ei katsota johtuvan liikakalastuksesta.
Jäämerenseiti eli Vienan seiti eli saita (Boreogadus saida) on arktisten merten ekosysteemissä tärkeä, pienikokoinen turskakala.
