nomes no trilho de navegação
Taxonomic history
Synonymous with Formica schmidti Ruzsky, 1920 PDF: 78 [Junior primary homonym of †Formica schmidtii Heer, 1849.]: Dlussky, 1967a PDF: 90 and hence first available replacement name.See also: Kutter, 1977c: 271; Kupyanskaya, 1986a PDF: 98; Gösswald, 1989: 19; Kupyanskaya, 1990a: 197; Atanassov & Dlussky, 1992: 276.Records
(Map 63): Western Predbalkan: Belogradchik ( Atanassov and Dlusskij 1992 ); Rila Mt.: Zavrachitsa hut ( Wesselinoff 1973 ).
Conservation Status:
Lower Risk/near threatened (IUCN).
Die Schwachbeborstete Gebirgswaldameise (Formica aquilonia) gehört zur Gattung der Waldameisen (Formica) in der Unterfamilie der Schuppenameisen (Formicinae).
Die Gaster und die Oberseite des Kopfes sind schwarz. Wangen und Kopfschild sowie die Beine sind schwarzbraun, wohingegen der restliche Körper eine überwiegend rote Färbung aufweist. Das Hinterhaupt trägt an den Ecken deutlich anstehende Haare und die Kopfunterseite ist mit einzelnen abstehenden Haaren besetzt. Das weitgehend kahle Mesosoma zeigt höchstens vereinzelt Haare. Die zwei schwarzen Flecken auf dem Pronotum und Mesonotum erscheinen deutlich, verschieden groß und undeutlich umgrenzt. Die Arbeiterinnen werden 4 bis 8,5 Millimeter lang.[1] Das Stielchenglied (Petiolus) ist mit kürzeren Haaren besetzt, als bei der Starkbeborsteten Gebirgswaldameise (Formica lugubris), oder bei der Schweizer Gebirgswaldameise (Formica paralugubris) mit denen diese Art sehr leicht zu verwechseln ist.
Das Verbreitungsgebiet erstreckt sich über die boreale Zone von Schottland bis Ostsibirien. In Europa kommt die Schwachbeborstete Gebirgswaldameise auch südlicher in Gebirgen vor, wie im Böhmerwald, Blansker Wald, Gratzener Bergland, den Karpaten und in den Ostalpen bis 2.400 Metern Höhe. Sie besiedelt überwiegend montane (Fichten)-Buchen-Tannen-Mischwälder und subalpine Waldtypen, dringt dabei aber an der Baumgrenze weniger in den Krummholzgürtel vor, als die andere Gebirgsameise Formica lugubris.[2]
Diese Ameisenart bildet hochgradig polygyne Staaten, die oft viele Nester umfassen. Sie zeigt geringe Aggressivität gegenüber koloniefremden Vertretern derselben Art. Die Geschlechtstiere schwärmen zwischen Ende Mai und Ende Juli. Die Begattung findet im oder auf dem Nest statt, auch externe Paarungsplätze werden angeflogen. Die Jungköniginnen werden vom Mutternest oder anderen arteigenen Nestern adoptiert. Monogyne Kolonien sind bisher nicht bekannt, wie auch Neugründungen bei Sklavenameisen nicht nachgewiesen sind, wobei man allerdings davon ausgeht, dass beides existiert. Die Hügel sind deutlich kleiner als bei der Kahlrückigen Waldameise (Formica polyctena). Die größten bekannten Nester in Finnland sind 210 Zentimeter hoch und haben eine Ausdehnung von 280 Zentimetern.[2]
Die Schwachbeborstete Gebirgswaldameise (Formica aquilonia) gehört zur Gattung der Waldameisen (Formica) in der Unterfamilie der Schuppenameisen (Formicinae).
Formica aquilonia, also called the Scottish wood ant, is a species of wood ant of the genus Formica which are widely distributed in Europe and Asia, occurring from Scandinavia in the north to Bulgaria and Italy in the south, and from the UK eastwards through France and Germany to Russia, while they are also found in the coastal areas of the Sea of Okhotsk in eastern Siberia. They live mainly in coniferous forests but they do also occur in some deciduous woodlands.[1][2]
The Scottish wood ant has a reddish-brown head and thorax and a black abdomen. At the back of the head is a short fringe of hairs but this does not extend as far as the eyes. This ant has fewer, shorter hairs than are present in the other wood ant species found in Britain.[1]
The Scottish wood ant has a wide distribution across northern Europe, its range extending from Scandinavia to Siberia. It also occurs in the cooler parts of mountainous regions of central Europe and Asia. In Scotland it occurs in the pinewoods of the Caledonian Forest and throughout the Highlands, including the Isle of Skye off the west coast. It is also known from two locations in County Armagh in Northern Ireland. It is generally found in coniferous forests, including clearings and rides, and in suitable plantations.[2]
This species forms very large mound nests. During the day, columns of ants stream out of these, ascending trees and linking the nests to others in the vicinity. Foraging ants collect honeydew from plant-sucking insects among the tree foliage and bring it back to the nest. They will also collect living or dead invertebrates to supplement this. Winged reproductives are produced in summer, and new nests are also founded by fission from a parent nest, which may contain a number of queens.[2]
Formica aquilonia is included on the International Union for Conservation of Nature's (IUCN) Red List of threatened species, where they are classified as Lower Risk. Because of concerns about their future here, the species is the subject of Species Action Plans, as part of the UK's strategy for protecting biological diversity. Because of the rarity of this ant in Northern Ireland, it is listed as a Northern Ireland Priority Species.[3]
Formica aquilonia, also called the Scottish wood ant, is a species of wood ant of the genus Formica which are widely distributed in Europe and Asia, occurring from Scandinavia in the north to Bulgaria and Italy in the south, and from the UK eastwards through France and Germany to Russia, while they are also found in the coastal areas of the Sea of Okhotsk in eastern Siberia. They live mainly in coniferous forests but they do also occur in some deciduous woodlands.
Laanekuklane (Formica aquilonia) on sipelglaste sugukonda kuklase perekonda kuuluv putukas.
Laanekuklased elavad Euroopas Skandinaaviast põhjas kuni Itaalia ja Bulgaariani lõunas ning Suurbritanniast läänes Venemaani idas, kuid neid on kohatud ka Ohhoota mere põhjakaldal Siberis. Nad elavad peamiselt okasmetsades, aga vahel ka segametsades. Euroopa mägedes elavad nad kuni 2400 meetri kõrguseni, peaaegu metsapiirini.
Laanekuklase pesade kõrgus ulatub kahe meetrini ja põhja läbimõõt kuni nelja meetrini. Kõige suuremad pesad asuvad Soomes. Laanekuklaste üksikud pesad moodustavad kolooniaid, mis omakorda kuuluvad föderatsiooni. Neid peetakse üheks kõige arenenuma sotsiaalse võrgustikuga loomarühmaks.
Laanekuklasel on must ümar tagakeha, punakas keha esiosa ja ülipeen talje. Nad elavad kolooniatena ja pesas elab kuni 100 000 putukat. Pesad on polügüünsed ehk teisisõnu elab ühes sipelgapesas mitu emast, kelle järglased ühes pesas koos elavad. Sissetungijate vastu on laanekuklased väga agressiivsed. Töösipelgas on 4–8,5 mm pikk.
Mesinike jaoks kujutavad laanekuklased kahjureid, kes võivad ööpäeva jooksul tarust ära viia kuni kilo mett. Sipelgate peletamiseks on kasutatud tomatilehti, rabarberit, mõnel pool ka kaneelipulbrit.
Laanekuklane on Eestis ja ka Rahvusvahelise Looduse ja Loodusvarade Kaitse Ühingu (IUCN) poolt kaitse alla võetud.
Laanekuklane elab Eestis peamiselt Ida-Eestis, kus moodustab kõige suuremaid asurkondi. Alatskivi, Kiidjärve ja Räpina metskondades asuvates Eesti suurimates asurkondades asub igas umbes 2000 pesakuhilat. Veidi väiksemad asurkonnad on Kunda metskonnas, Lahemaa ja Karula rahvusparkides. Põlvamaal Põlva vallas asub Akste looduskaitseala, mis moodustatud 1977. aastal eesmärgiga kaitsta laanekuklase elupaiku. Tartu maakonnasl Vara ja Alatskivi valla territooriumil asuv 1610 hektari suurune Padakõrve kaitseala loodi 1964. aastal ja see oli tollal kogu NSV Liidu esimene sipelgakaitseala.
Laanekuklane andmebaasis eElurikkus 
Laanekuklane (Formica aquilonia) on sipelglaste sugukonda kuklase perekonda kuuluv putukas.
Laanekuklased elavad Euroopas Skandinaaviast põhjas kuni Itaalia ja Bulgaariani lõunas ning Suurbritanniast läänes Venemaani idas, kuid neid on kohatud ka Ohhoota mere põhjakaldal Siberis. Nad elavad peamiselt okasmetsades, aga vahel ka segametsades. Euroopa mägedes elavad nad kuni 2400 meetri kõrguseni, peaaegu metsapiirini.
Laanekuklase pesade kõrgus ulatub kahe meetrini ja põhja läbimõõt kuni nelja meetrini. Kõige suuremad pesad asuvad Soomes. Laanekuklaste üksikud pesad moodustavad kolooniaid, mis omakorda kuuluvad föderatsiooni. Neid peetakse üheks kõige arenenuma sotsiaalse võrgustikuga loomarühmaks.
Laanekuklasel on must ümar tagakeha, punakas keha esiosa ja ülipeen talje. Nad elavad kolooniatena ja pesas elab kuni 100 000 putukat. Pesad on polügüünsed ehk teisisõnu elab ühes sipelgapesas mitu emast, kelle järglased ühes pesas koos elavad. Sissetungijate vastu on laanekuklased väga agressiivsed. Töösipelgas on 4–8,5 mm pikk.
Mesinike jaoks kujutavad laanekuklased kahjureid, kes võivad ööpäeva jooksul tarust ära viia kuni kilo mett. Sipelgate peletamiseks on kasutatud tomatilehti, rabarberit, mõnel pool ka kaneelipulbrit.
Tupsukekomuurahainen (Formica aquilonia) on Suomen ja Fennoskandian yleisin kekomuurahainen.[2][3] IUCN luokittelee lajin maailmanlaajuisesti silmälläpidettäväksi.[1] Tupsukekomuurahainen on Suomessa elinvoimainen.[4]
Tupsukekomuurahainen on ulkonäöltään ja elintavoiltaan samantyyppinen kuin monet muutkin kekomuurahaislajit.[5]
Skandinaviassa työläisen pituus on 4-8,5 mm, kuningattaren ja kuhnurin pituus 8-10mm. [6] Lajin työläiset ovat muiden kekomuurahaisten tapaan väritykseltään puna-ruskeita. Selkäpuoli on vaaleampi kuin osittain tumma pää ja perä. [7] Kuningattaret ovat puna-ruskeita ja kuhnurit mustia. [5]
Lajin erottaminen lähilajeista kaljukekomuurahainen, punakekomuurahainen ja karvakekomuurahainen perustuu lähinnä keskimääräiseen karvojen määrään selässä ja pään takareunassa. [6][8] Tupsukekomuurahainen on yksi vähiten aggressiivinen kekomuurahaislaji. [8]
Tupsukekomuurahainen pesii koko Suomessa. Lajin maailmanlaajuinen levinneisyys ulottuu Fennoskandiasta Siperian itäosiin ja Euroopassa etelässä Skotlannin pohjois-osiin ja Alpeille saakka. [7]
Laji esiintyy enimmäkseen havumetsissä, mutta myös puisilla soilla ja alppiniityillä. Laji viihtyy metsän reunalla, jossa aurinko pääsee lämmittämään pesää. [7] [6] Useita kekoja voi sijaita samassa metsässä lähekkäin. [6] Ne muodostavat usein yhteisön, joiden suurissa keoissa voi olla satoja munivia kuningattaria. Suuret pesät voivat olla yli kaksi metriä korkeita. [5] Suomessa pesien keskikorkeus on noin puoli metriä.[2]
Kuten muutkin kekomuurahaiset, tupsukekomuurahaiset lypsävät kirvojen mesikastetta eli makeaa ulostetta ja suojelevat karjaansa tehokkaasti. Lisäksi ne käyttävät ravintonaan keräämiään hyönteisiä. [5]
Tupsukekomuurahainen (Formica aquilonia) on Suomen ja Fennoskandian yleisin kekomuurahainen. IUCN luokittelee lajin maailmanlaajuisesti silmälläpidettäväksi. Tupsukekomuurahainen on Suomessa elinvoimainen.
Tupsukekomuurahainen on ulkonäöltään ja elintavoiltaan samantyyppinen kuin monet muutkin kekomuurahaislajit.
Formica aquilonia est une espèce de fourmis du genre Formica et du sous-genre Formica, très courante en Europe et en Asie, que l'on rencontre jusqu'en Scandinavie au nord, en Bulgarie et en Italie au sud, et du Royaume-Uni à l'ouest jusqu'en Russie à l'est, que l'on trouve même sur les côtes de la mer d'Okhotsk à l'est de la Sibérie. Elles vivent principalement dans les forêts de conifères, mais on peut également les rencontrer dans des forêts caducifoliées.
Formica aquilonia se rencontre dans les forêts de pins de la forêt calédonienne dans les Highlands. On la trouve également au large de la côte ouest du pays dans l'Inverpolly National Nature Reserve sur l'île de Skye.
Formica aquilonia est présente sur la liste rouge de l'Union internationale pour la conservation de la nature des espèces menacées où elle est classée comme à risques mineurs.
(en) [PDF] IHH Yarrow, The British ants allied to Formica rufa L. (Hym., Formicidae), Transactions of the British Entomological Society 12: 1-48. (1955) Texte complet
Formica aquilonia est une espèce de fourmis du genre Formica et du sous-genre Formica, très courante en Europe et en Asie, que l'on rencontre jusqu'en Scandinavie au nord, en Bulgarie et en Italie au sud, et du Royaume-Uni à l'ouest jusqu'en Russie à l'est, que l'on trouve même sur les côtes de la mer d'Okhotsk à l'est de la Sibérie. Elles vivent principalement dans les forêts de conifères, mais on peut également les rencontrer dans des forêts caducifoliées.
Formica aquilonia (Yarrow, 1955) è una formica appartenente alla sottofamiglia Formicinae, diffusa in Europa.[1]
Specie strettamente alpina presente dalle Alpi Orientali alla Siberia e dal Nord Italia alla Norvegia del Nord.[2]
Formica aquilonia (Yarrow, 1955) è una formica appartenente alla sottofamiglia Formicinae, diffusa in Europa.
Formica aquilonia is een mierensoort uit de onderfamilie van de schubmieren (Formicinae).[1][2] De wetenschappelijke naam van de soort is voor het eerst geldig gepubliceerd in 1955 door Yarrow.
Bronnen, noten en/of referenties
Multimedia w Wikimedia Commons Mrówka północna (Formica aquilonia) – gatunek mrówki z podrodziny Formicinae.
Gatunek transpalearktyczny[3] o rozsiedleniu borealno-górskim[4]. W Polsce znany tylko z 3 stanowisk: Gór Bystrzyckich, Puszczy Augustowskiej i Puszczy Kampinoskiej. W Polskiej czerwonej księdze zwierząt umieszczony jako narażony na wyginięcie (VU). W Polsce jest jednym z sześciu gatunków rudych mrówek leśnych występujących w lasach[4] i objęty jest częściową ochroną gatunkową[5][6]. Przyczyną zaniku tych mrówek jest intensywna gospodarka leśna[4].
Odwłok i głowa są ciemnobrązowe, w środkowej części brunatnoczerwona. Robotnice mają wielkość od 5 do 10 mm, natomiast królowa do 12 mm.
Zamieszkuje lasy iglaste. Buduje gniazda w postaci wysokich kopców z patyczków i igliwia. W gnieździe może znajdować się kilkaset tysięcy osobników i kilka tysięcy królowych (kolonia poliginiczna)[4][3].
Robotnice
Gniazdo
Mrówka północna (Formica aquilonia) – gatunek mrówki z podrodziny Formicinae.
Gatunek transpalearktyczny o rozsiedleniu borealno-górskim. W Polsce znany tylko z 3 stanowisk: Gór Bystrzyckich, Puszczy Augustowskiej i Puszczy Kampinoskiej. W Polskiej czerwonej księdze zwierząt umieszczony jako narażony na wyginięcie (VU). W Polsce jest jednym z sześciu gatunków rudych mrówek leśnych występujących w lasach i objęty jest częściową ochroną gatunkową. Przyczyną zaniku tych mrówek jest intensywna gospodarka leśna.
Odwłok i głowa są ciemnobrązowe, w środkowej części brunatnoczerwona. Robotnice mają wielkość od 5 do 10 mm, natomiast królowa do 12 mm.
Zamieszkuje lasy iglaste. Buduje gniazda w postaci wysokich kopców z patyczków i igliwia. W gnieździe może znajdować się kilkaset tysięcy osobników i kilka tysięcy królowych (kolonia poliginiczna).
Robotnice
Gniazdo
Formica aquilonia é uma espécie de formiga do gênero Formica, pertencente à subfamília Formicinae.[1] São amplamente distribuídas na Europa e na Ásia.
Formica aquilonia é uma espécie de formiga do gênero Formica, pertencente à subfamília Formicinae. São amplamente distribuídas na Europa e na Ásia.
Formica aquilonia là một loài côn trùng trong họ Formicidae thuộc bộ Hymenoptera. Loài này được Yarrow miêu tả năm 1955.[1]
Formica aquilonia là một loài côn trùng trong họ Formicidae thuộc bộ Hymenoptera. Loài này được Yarrow miêu tả năm 1955.
Formica aquilonia Yarrow, 1955
Северный лесной муравей (англ. Formica aquilonia) — вид средних по размеру муравьёв рода Formica из подсемейства Formicinae (Formicidae). Имеют длину около 7—14 мм.
Леса умеренного пояса северной Евразии, где хорошо заметны по своим крупным муравейникам из хвоинок и веточек. Вид обнаружен от Скандинавии на севере до Болгарии и Италии на юге, от Франции и Англии на западе и до Дальнего Востока России. При этом наблюдается чёткая фенотипическая дифференциация популяций по окраске рабочих в Фенноскандии и на северо-западе России, коррелирующая с послеледниковым расселением вида на данной территории[1].
Северный лесной муравей обнаружен на северо-востоке Азии на Охотоморском побережье России, где они зимуют в грунте на глубине от 40 см до 2 метров. Температуры максимального переохлаждения F. aquilonia не ниже 20,2 ± 0,5°С (у обитающего там же близкого вида Formica lugubris не ниже 19,6 ± 0,4°С). При этом почти половина муравьёв F. aquilonia гибнет в течение суток при температуре 13° (у F. lugubris половина особей гибнет при температуре 16°С)[2].
Диплоидный набор хромосом 2n = 52.[3]
Среди паразитических наездников, отмеченных у северного лесного муравья следующие виды из семейства Eulophidae[4]:
Данный вид относится к группе рыжих лесных муравьёв, к которой также относят малого (Formica polyctena), рыжего (Formica rufa) и волосистого (Formica lugubris) лесных муравьёв. В Северной Америке к этой группе относят виды Formica integroides, Formica obscuripes, Formica obscuriventris, Formica ravida.
Северный лесной муравей включён в «Красный список угрожаемых видов» (англ. IUCN Red List of Threatened Animals) международной Красной книги Всемирного союза охраны природы (The World Conservation Union, IUCN) в статусе Lower Risk/near threatened (таксоны, близкие к переходу в группу угрожаемых). Также включены в некоторые региональные Красные книги и списки редких животных, например в Красную книгу Москвы[5], в Красную книгу Тамбовской области (2000, 2012)[6], Челябинской области[7].
Северный лесной муравей (англ. Formica aquilonia) — вид средних по размеру муравьёв рода Formica из подсемейства Formicinae (Formicidae). Имеют длину около 7—14 мм.
