nomes no trilho de navegação
Aidaskääpä (Gloeophyllum sepiarium) on erikoistunut kuolleen havupuun lahottamiseen. Nimensä tämä laji on saanut puuaidoista, joita ei ole enää juurikaan muualla kuin Seurasaaressa ja muissa ulkomuseoissa.[2]
Aidaskääpä on 3–10 cm leveä. Se kasvaa yleensä ryhminä aiheuttaen ruskolahoa. Aidaskäävän itiöemä on yleensä yläpinnasta vyöhykkeinen, vaihtelevansävyisen ruskeanharmaa ja kasvava reunasta keltainen. Hieman vanhemmat vyöhykkeet ovat oranssinpunaisia ja punaruskeita. Vanha tyvi on kahvinruskea. Alapuolelta kellanoranssi, joka ruskistuu vanhemmiten. Se on muodostunut epäsäännöllisistä pilleistä tai heltoista. Ohut maltokerros on ruskea ja sitkeä. Alapinnan itiölava on usein helttamaisen säteittäinen. Pienet itiöemät muodostavat koristeellisia ruusukkeita. Kyseessä on melko yleinen ja harmiton laji.[3][2]
Aidaskääpä esiintyy maassa makaavilla rungoilla, hakkuualueilla kannoilla, varsinkin aurinkoisilla paikoilla. Viihtyy myös ylivuotisessa puutavarassa sekä aidantolpilla, seinä- ja siltahirsissä ja kyllästämättömissä sähköpylväissä. Käävän esiintyminen on sirkumpolaarista eli sitä on pohjoisella pallon puoliskolla maapallon ympäri uloittuvalla vyöhykkellä.[4][5] Kyseessä ei ole ruokasieni.[5]
Aidaskääpä kestää pitkäaikaista kuivuutta ja kuumuutta. Kuivassa sen kasvu pysähtyy, mutta jatkuu materiaalin kostuessa jälleen.[6]
Vanhoissa amerikkalaisissa sienikirjoissa kerrotaan aidaskäävän lahottavan autoja. Tämän katsotaan kuitenkin koskevan aikaa, jolloin maatilojen kulkuneuvojen rungot tehtiin vanerista ja vahvistettiin puurakenteilla.[3]
.jpg)
_C_IMG_0446.JPG)
Aidaskääpä (Gloeophyllum sepiarium) on erikoistunut kuolleen havupuun lahottamiseen. Nimensä tämä laji on saanut puuaidoista, joita ei ole enää juurikaan muualla kuin Seurasaaressa ja muissa ulkomuseoissa.
