nomes no trilho de navegação
Pussimäyrät (Peramelemorphia) on pussieläinlahko, johon kuuluvat pussimäyrät, pussikaniinit ja 1950-luvulla sukupuuttoon kuollut pussisika.[1][2] Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että lahkon suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin "pusselit".[3]
Lahkon eläimet ovat endeemisiä Australian ja Uuden-Guinean lajeja. Eläinten ulkonäkö on lähes kaikilla samantapainen: tukeva ja kaariselkäinen vartalo, pitkä ja hieman kapeneva nokka, suuret pystysuorat korvat, suhteellisen pitkät ja ohuet raajat sekä kapea häntä. Niiden koko vaihtelee 140 gramman ja kahden kilogramman välillä. Suurin osa eläimistä on kuitenkin kooltaan puolikasvuisen kissan kokoisia painaen noin yhden kilogramman.
Lahkon sijoitus pussieläinten joukossa on ollut hankalaa. Jokaisella lahkon eläimellä on monta paria alaetuhampaita. Tämä osoittaisi, että lajit olisivat kehittyneet pussipedoista. Kuitenkin toinen omalaatuinen piirre, yhteenkasvaneet toinen ja kolmas varvas, on luonteenpiirteinen myös harvaetuhampaisille. Myös lahkon sisäinen heimojen ja sukujen luokitus on muuttunut useaan kertaan[4][5].
Pussimäyrät (Peramelemorphia) on pussieläinlahko, johon kuuluvat pussimäyrät, pussikaniinit ja 1950-luvulla sukupuuttoon kuollut pussisika. Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että lahkon suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin "pusselit".
Lahkon eläimet ovat endeemisiä Australian ja Uuden-Guinean lajeja. Eläinten ulkonäkö on lähes kaikilla samantapainen: tukeva ja kaariselkäinen vartalo, pitkä ja hieman kapeneva nokka, suuret pystysuorat korvat, suhteellisen pitkät ja ohuet raajat sekä kapea häntä. Niiden koko vaihtelee 140 gramman ja kahden kilogramman välillä. Suurin osa eläimistä on kuitenkin kooltaan puolikasvuisen kissan kokoisia painaen noin yhden kilogramman.
Lahkon sijoitus pussieläinten joukossa on ollut hankalaa. Jokaisella lahkon eläimellä on monta paria alaetuhampaita. Tämä osoittaisi, että lajit olisivat kehittyneet pussipedoista. Kuitenkin toinen omalaatuinen piirre, yhteenkasvaneet toinen ja kolmas varvas, on luonteenpiirteinen myös harvaetuhampaisille. Myös lahkon sisäinen heimojen ja sukujen luokitus on muuttunut useaan kertaan.
