Harmaamerimetso (Phalacrocorax gaimardi) on Etelä-Amerikan länsirannikolla ja eteläosassa laajalla alueella, mutta harvalukuisena, esiintyvä merimetsolaji[2].
Linnun keskikoko täysikasvuisena on noin 75 cm ja sen tunnistaa erityisesti valkeasta kaulasepel-laikusta ja tummemman selkäpuolen helmimäisestä kirjailusta. Muutoin pää, kaula ja vatsa on harmaa. Linnulla on ohut keltainen nokka, jonka juuressa on pesimäaikana verenpunainen laikku. Kirkkaanpunaiset räpylät paljastuvat linnun sukeltaessa. Pesimäaikana lajilla on päässään pitkiä valkoisia haituvia. Sukupuolet ovat samannäköiset[2]
Lintua tavataan Etelä-Amerikan länsirannikolla ja eteläkärjestä. Tyynenmeren puolella arvioitiin olevan vuonna 2007 12–13 000 yksilöä aina Macabi-saarilta Perussa Chiloé-saarille asti Chilen etelärannikolla. Atlantin puolella arvioitiin samaan aikaan olevan noin 2 200 lintua Puerto Deseadosta Monte Leonin kansallispuistoon saakka ja ajoittain Santa Cruzin maakunnassa Magalhãesinsalmessa Argentiinassa.[1]
Populaatio on pienenemässä, mutta sitä tavataan laajalla alueella. Lajia uhkaavat munien keräily, El Ninon aiheuttamasta meren lämpötilan noususta johtuvat muutokset meren eliöstökannassa sekä lisääntyvän kalastuselinkeinon myötä takertuminen kalastajien välineisiin.[1]
Lintu on merenrannoilla ja rannikon läheisillä saarilla pesivä paikkalintu. Se suosii kivisiä, luoksepääsemättömiä ja kallioisia jyrkänteitä pesimiseen. Ruokansa se hankkii kylmistä ja matalista, eliörikkaista merialueilta. Esiintyy useimmiten yksilöinä, mutta voi esiintyä joskus myös pieninä parvina.[1]
Lintu pesii yksittäisinä pareina tai pieninä yhdyskuntina rannikoilla ja guanopitoisilla saarilla. Pesä kootaan merikasveista ja se on yleensä rantajyrkänteiden tasanteilla tai rantakallioiden koloissa ja onkaloissa.[2]
Harmaamerimetso syö pääasiassa kalaa.[2]
Harmaamerimetso (Phalacrocorax gaimardi) on Etelä-Amerikan länsirannikolla ja eteläosassa laajalla alueella, mutta harvalukuisena, esiintyvä merimetsolaji.
