Vaippaeläimet (Tunicata tai Urochordata) on alkeellisten selkäjänteisten eläinten alajakso. Vaippaeläimet jaetaan kolmeen luokkaan ja seitsemään lahkoon, joista tunnetaan noin 3 000 lajia.
Noin 90 % vaippaeläinlajeista kuuluu merituppien luokkaan. Merituppia elää kaikissa maailman merissä aina rantavesistä suuriin syvyyksiin. Suuri osa elää yksittäin, mutta jotkut muodostavat runkokuntia, joissa yksilöillä on yhteinen veden sisäänottoaukko. Runkokuntaan kuuluvat meritupet lisääntyvät suvuttomasti silmikoimalla, jolloin uudet yksilöt eivät irtoa emostaan.
Monet vaippaeläimet ovat läpikuultavia, mutta lämpimissä merissä tavataan myös hyvinkin värikkäitä lajeja. Vaippaeläimen suojavaippa on nahkamainen ja siinä voi olla kalkkipiikkejä, nystyjä ja verisuonia. Aikuinen vaippaeläin koostuu kahdesta sisäkkäisestä säkistä tai pussista, jotka ovat suuaukoistaan kiinni toisissaan.
Säkeistä sisempään johtavan kidussuolen värekarvat saavat veden virtaamaan sisempään säkkiin, josta se rakojen läpi virtaa säkkien väliseen onteloon. Kun vesi virtaa suolessa, veden sisältämää ravintoa tarttuu jodipitoiseen limaan, josta se sitten kulkeutuu suolistoon. Vesi poistuu ulomman säkin sivussa olevasta aukosta.
Vaippaeläimen alaosassa sijaitsevat suolisto, sukurauhaset ja muut sisäelimet. Siellä on myös verisuonisto ja putkimainen sydän, joka välillä saattaa muuttaa veren virtaamissuuntaa.
Vaippaeläimet on luokiteltu selkäjänteisiksi, koska niillä toukkavaiheessa on eräänlainen selkäjänne ja ehkä myös pyrstö. Nämä kuitenkin surkastuvat pois vaippaeläimen aikuistuessa.
Vaippaeläimet (Tunicata tai Urochordata) on alkeellisten selkäjänteisten eläinten alajakso. Vaippaeläimet jaetaan kolmeen luokkaan ja seitsemään lahkoon, joista tunnetaan noin 3 000 lajia.
Noin 90 % vaippaeläinlajeista kuuluu merituppien luokkaan. Merituppia elää kaikissa maailman merissä aina rantavesistä suuriin syvyyksiin. Suuri osa elää yksittäin, mutta jotkut muodostavat runkokuntia, joissa yksilöillä on yhteinen veden sisäänottoaukko. Runkokuntaan kuuluvat meritupet lisääntyvät suvuttomasti silmikoimalla, jolloin uudet yksilöt eivät irtoa emostaan.
Monet vaippaeläimet ovat läpikuultavia, mutta lämpimissä merissä tavataan myös hyvinkin värikkäitä lajeja. Vaippaeläimen suojavaippa on nahkamainen ja siinä voi olla kalkkipiikkejä, nystyjä ja verisuonia. Aikuinen vaippaeläin koostuu kahdesta sisäkkäisestä säkistä tai pussista, jotka ovat suuaukoistaan kiinni toisissaan.
Säkeistä sisempään johtavan kidussuolen värekarvat saavat veden virtaamaan sisempään säkkiin, josta se rakojen läpi virtaa säkkien väliseen onteloon. Kun vesi virtaa suolessa, veden sisältämää ravintoa tarttuu jodipitoiseen limaan, josta se sitten kulkeutuu suolistoon. Vesi poistuu ulomman säkin sivussa olevasta aukosta.
Vaippaeläimen alaosassa sijaitsevat suolisto, sukurauhaset ja muut sisäelimet. Siellä on myös verisuonisto ja putkimainen sydän, joka välillä saattaa muuttaa veren virtaamissuuntaa.
Vaippaeläimet on luokiteltu selkäjänteisiksi, koska niillä toukkavaiheessa on eräänlainen selkäjänne ja ehkä myös pyrstö. Nämä kuitenkin surkastuvat pois vaippaeläimen aikuistuessa.
