Idänkulkusirkka (Locusta migratoria) on laajimmalle levinnyt kulkusirkkalaji. Sen esiintymisalue kattaa kaakkoisen Euroopan, suuren osan Aasiasta sekä Afrikan ja Australian. Alue ulottuu idässä aina Japaniin ja Uuteen-Seelantiin saakka.
Idänkulkusirkka on kookas vihreä tai ruskea heinäsirkka. Naaraat voivat saavuttaa lähes 6 cm pituuden koiraiden jäädessä hieman pienemmiksi. Muiden kulkusirkkojen tapaan idänkulkusirkalla esiintyy kaksi muotoa, joita kutsutaan solitaariseksi ja gregaariseksi faasiksi. Faasit eroavat toisistaan paitsi ulkonäöltään ja muutamien anatomisten piirteiden perusteella, myös käyttäytymiseltään. Sirkkojen yksilötiheyden kasvaessa riittävän suureksi solitaariseen faasiin kuuluvat yksinelävät yksilöt muuttuvat gregaarisiksi. Gregaariset yksilöt muodostavat valtavia vaeltavia parvia, jotka voivat syödä löytämänsä viljelykset hetkessä.[1][2]
Vaikka idänkulkusirkka ei kykene lisääntymään Suomessa, joinakin vuosina niitä esiintyy myös täällä. Tällöin kyseessä ovat yksittäiset harhautuneet yksilöt, joskin eläimiä tiedetään kulkeutuneen myös laivalastien mukana. Useimmat kulkusirkkahavainnot on tehty etelärannikon tuntumasta.[3]
Idänkulkusirkka on eräs hyönteistaloudessa hyödynnettävä laji.
Idänkulkusirkka (Locusta migratoria) on laajimmalle levinnyt kulkusirkkalaji. Sen esiintymisalue kattaa kaakkoisen Euroopan, suuren osan Aasiasta sekä Afrikan ja Australian. Alue ulottuu idässä aina Japaniin ja Uuteen-Seelantiin saakka.
Idänkulkusirkka on kookas vihreä tai ruskea heinäsirkka. Naaraat voivat saavuttaa lähes 6 cm pituuden koiraiden jäädessä hieman pienemmiksi. Muiden kulkusirkkojen tapaan idänkulkusirkalla esiintyy kaksi muotoa, joita kutsutaan solitaariseksi ja gregaariseksi faasiksi. Faasit eroavat toisistaan paitsi ulkonäöltään ja muutamien anatomisten piirteiden perusteella, myös käyttäytymiseltään. Sirkkojen yksilötiheyden kasvaessa riittävän suureksi solitaariseen faasiin kuuluvat yksinelävät yksilöt muuttuvat gregaarisiksi. Gregaariset yksilöt muodostavat valtavia vaeltavia parvia, jotka voivat syödä löytämänsä viljelykset hetkessä.
Vaikka idänkulkusirkka ei kykene lisääntymään Suomessa, joinakin vuosina niitä esiintyy myös täällä. Tällöin kyseessä ovat yksittäiset harhautuneet yksilöt, joskin eläimiä tiedetään kulkeutuneen myös laivalastien mukana. Useimmat kulkusirkkahavainnot on tehty etelärannikon tuntumasta.
Idänkulkusirkka on eräs hyönteistaloudessa hyödynnettävä laji.
