Ruokokerttuset (Acrocephalus) on kerttusten heimoon kuuluva varpuslintusuku. Aiemmin suku luettiin kerttujen heimoon.
Ruokokerttuset ovat pieniä, 10–20 senttimetrin pituisia ja 10–25 grammaa painavia ruskehtavia pikkulintuja, jotka elävät enimmäkseen ruovikoissa, kaislikoissa sekä osmankäämi-, sara-, mesiangervo- ja pujokasvustoissa ja pensaikoissa. Ne ovat taitavia kiipeilemään ruohojen korsilla ja osaavat piiloutua hyvin kasvillisuuden sekaan. Monet lajit ovat taitavia laulajia ja usein niiden laulu sisältää matkintoja toisten lintulajien laulusta.
Ruokokerttusia ei tavata Amerikassa, kun ei oteta lukuun 1910-luvulla sukupuuttoon kuollutta laysaninkerttusta. Ne ovat yleensä pitkän matkan muuttolintuja, jotka talvehtivat Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, Intiassa tai Kaakkois-Aasiassa. Ne syövät hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia. Pesä on ruohonkorsista ja lehdistä rakennettu kuppi tai kori, joka sijaitsee lähellä maan- tai vedenpintaa. Yleensä vain naaras hautoo munia ja molemmat emot huolehtivat poikasista, jotka lähtevät pesästä yleensä lentokyvyttöminä vajaan 2 viikon ikäisinä. Ne ovat sukukypsiä 1-vuotiaina.
Luettelo perustuu BirdLife Suomen viralliseen maailman lintujen suomenkieliseen nimistöön.[1]
Ruokokerttuset (Acrocephalus) on kerttusten heimoon kuuluva varpuslintusuku. Aiemmin suku luettiin kerttujen heimoon.
Ruokokerttuset ovat pieniä, 10–20 senttimetrin pituisia ja 10–25 grammaa painavia ruskehtavia pikkulintuja, jotka elävät enimmäkseen ruovikoissa, kaislikoissa sekä osmankäämi-, sara-, mesiangervo- ja pujokasvustoissa ja pensaikoissa. Ne ovat taitavia kiipeilemään ruohojen korsilla ja osaavat piiloutua hyvin kasvillisuuden sekaan. Monet lajit ovat taitavia laulajia ja usein niiden laulu sisältää matkintoja toisten lintulajien laulusta.
Ruokokerttusia ei tavata Amerikassa, kun ei oteta lukuun 1910-luvulla sukupuuttoon kuollutta laysaninkerttusta. Ne ovat yleensä pitkän matkan muuttolintuja, jotka talvehtivat Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, Intiassa tai Kaakkois-Aasiassa. Ne syövät hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia. Pesä on ruohonkorsista ja lehdistä rakennettu kuppi tai kori, joka sijaitsee lähellä maan- tai vedenpintaa. Yleensä vain naaras hautoo munia ja molemmat emot huolehtivat poikasista, jotka lähtevät pesästä yleensä lentokyvyttöminä vajaan 2 viikon ikäisinä. Ne ovat sukukypsiä 1-vuotiaina.
