Kajottikurpitsa (Sechium edule) on monivuotinen kurkkukasveihin kuuluva köynnös.[1] Sen hedelmät ovat 10–20 cm pitkiä, päärynänmuotoisia ja ruoaksi kelpaavia.[2]
Kajottikurpitsan varsi kasvaa 10 m pitkäksi. Lehdet ovat 3- tai 5-halkioiset, niiden leveys on 8-18 cm ja pituus 9-22 cm. Kasvilla on erikseen hede- ja emikukat. Hedekukat kasvavat pieninä terttuina 10-30 cm kukkavarren päässä, ja niissä on viisi selvästi toisitaan erottuvaa terälehteä. Emikukan terälehdet ovat kasvanet yhteen tötteröksi. Hedelmät muodostuvat yksitellen, joskus pareittain.[3]
Kajottikurpitsa on ikiaikainen viljelykasvi, mutta sen siemeniä tai siitepölyä ei ole säilynyt arkeologisiin löytöihin. Kronikoitsijoiden mukaan sitä on viljelty Meksikossa ennen eurooppalaisten tuloa. Sen lähimmät villit sukulaiset elävät Mesoamerikassa. Viljely on levinnyt Antilleille ja Etelä-Amerikkaan 1700- ja 1800-luvulla, ja samoihin aikoihin se vietiin Eurooppaan ja sieltä Afrikkaan, Aasiaan ja Australiaan. Pohjois-Amerikassa viljely alkoi 1800-luvun loppupuolella.[3]
Kasvi menestyy lämpimässä ilmastossa, ja tarvitsee kuusi tuntia auringon valoa ennen kuin se kukkii.[2]
Kajottikurpitsaa voidaan syödä raakana tai kypsennettynä. Sen yleisimmät käyttötavat muistuttavat kesäkurpitsan käyttöä, mutta Latinalaisessa Amerikassa siitä tehdään samanlaista makeaa piirakkaa kuin kurpitsasta.[2]
Kajottikurpitsa (Sechium edule) on monivuotinen kurkkukasveihin kuuluva köynnös. Sen hedelmät ovat 10–20 cm pitkiä, päärynänmuotoisia ja ruoaksi kelpaavia.