nimet breadcrumb-navigoinnissa
Japaninankerias, joskus myös unagi, (Anguilla japonica) on Tyynenmeren ankerias, joka on Atlantin ankeriaiden tapaan vaelluskala. Se syntyy Mariaanien haudan lähistöllä ja vaeltaa toukkana ja sittemmin lasiankeriaana Itä-Aasian jokiin ja makeisiin vesiin, joissa se viettää aikuisuutensa ja kasvaa, kunnes palaa lisääntymään synnyinpaikkaansa. Kala on muodoltaan pitkulaisen käärmemäinen, sen pää on pieni ruumiiseen nähden. Kala on kuta kuinkin yksivärinen.[2]
Japaninankeriasta tavataan luonnonvaraisena Kiinassa, Taiwanilla, Etelä-Koreassa, Vietnamissa[3] ja Filippiineillä. Lajia pidetään Japanissa suurena herkkuna, ja lajia viljellään siellä. Laji on vähentynyt huomattavasti. Syiksi on arvioitu saastumista, ylikalastusta ja El Niñon kaltaisten luonnonilmiöiden lisääntymistä.[2][4] Lajilla on myös loisena nematodi, joka on tarttunut myös Atlantin ankeriaisiin.[5] Japaninankeriaan on arveltu olevan ainoa tunnettu selkärankainen, joka tuottaa lihaksistossaan itsevalaisevaa proteiinia. Itsevalaiseva ominaisuus ilmenee vain bilirubiinin läsnä ollessa, ja on arveltu kyvystä olevan hyötyä maksasairauksien tutkimisessa.[3]
Japaninankerias, joskus myös unagi, (Anguilla japonica) on Tyynenmeren ankerias, joka on Atlantin ankeriaiden tapaan vaelluskala. Se syntyy Mariaanien haudan lähistöllä ja vaeltaa toukkana ja sittemmin lasiankeriaana Itä-Aasian jokiin ja makeisiin vesiin, joissa se viettää aikuisuutensa ja kasvaa, kunnes palaa lisääntymään synnyinpaikkaansa. Kala on muodoltaan pitkulaisen käärmemäinen, sen pää on pieni ruumiiseen nähden. Kala on kuta kuinkin yksivärinen.
Japaninankeriasta tavataan luonnonvaraisena Kiinassa, Taiwanilla, Etelä-Koreassa, Vietnamissa ja Filippiineillä. Lajia pidetään Japanissa suurena herkkuna, ja lajia viljellään siellä. Laji on vähentynyt huomattavasti. Syiksi on arvioitu saastumista, ylikalastusta ja El Niñon kaltaisten luonnonilmiöiden lisääntymistä. Lajilla on myös loisena nematodi, joka on tarttunut myös Atlantin ankeriaisiin. Japaninankeriaan on arveltu olevan ainoa tunnettu selkärankainen, joka tuottaa lihaksistossaan itsevalaisevaa proteiinia. Itsevalaiseva ominaisuus ilmenee vain bilirubiinin läsnä ollessa, ja on arveltu kyvystä olevan hyötyä maksasairauksien tutkimisessa.
