nimet breadcrumb-navigoinnissa
Kirjokerttu (Curruca nisoria) on suurin Suomessa tavattavista kertuista. Se elää usein yhteiseloa pikkulepinkäisen kanssa.
Pituus 16–18 cm, paino 30 g. Vanha kirjokerttu on päältä tummanharmaa ja alapuolelta vaalea tihein tummin poikkiraidoin. Silmä on keltainen. Pyrstösulissa on valkoiset kärjet. Nuori lintu muistuttaa lehtokerttua mutta on suurempi, sillä on siivillä vaaleat juovat ja mahan takaosassa on tummia raitoja. Vanhojen lintujen sukupuolenmääritys on ongelmallista, sillä höyhenpuvun väritys vaihtelee paljon. Pesimäaikana luotettava keino on hautomalaikku, jollainen on vain naaraalla (koiraskin hautoo mutta sille ei kehity varsinaista hautomalaikkua).
Ääni on tyypillinen, voimakas rätinä. Varoitusääni on käheä maiskaus. Laulu muistuttaa kovasti lehtokertun laulua, ollen hieman karheampaa ja korkeampaa. Usein liittää rätisevän äänensä laulun lomaan.
Sulkasato on monimutkainen. Vanha lintu sulkii osittain heinä–elokuussa siten, että vaihtaa käsisulat ja osan kyynär- ja pyrstösulista. Sulkii osan kyynär- ja pyrstösulista talvehtimisalueella ja osan vasta seuraavana kesänä. Puvussa on siis monenikäisiä sulkia. Nuori lintu voi sulkia osan kyynär- ja pyrstösulista sekä joskus jonkun käsisulan 1. talvena.
Vanhin suomalainen rengastettu kirjokerttu on ollut 9 vuotta 11 kuukautta 28 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut ruotsalainen, vähintään 11 vuotta 11 kuukautta vanha yksilö.
Keski-Aasiasta Eurooppaan, puuttuu Länsi-Euroopasta. Euroopan populaation koko on 910 000 – 2,1 miljoonaa yksilöä. Suomessa pesii vain etelärannikolla, Ahvenanmaalla ja Saaristomerellä sekä Selkämerellä. Pesimäkantamme suuruus on noin 1 200 paria, viime aikoina vähentynyt voimakkaasti etelärannikolla ja hävinnyt monin paikoin kokonaan vanhoilta paikoilta. Muuttolintu, joka talvehtii Itä-Afrikassa. Saapuu toukokuun lopulla ja on myöhäisimpiä muuttolintujamme. Lähtee syysmuutolle elo–syyskuussa.
Pensoittuneet pellot ja metsänreunat, katajikkoiset saaret ja laidunmaat. Muuttoaikoina voidaan tavata monenlaisissa pusikoissa ja ruoikoissa. Tavallisesti kirjokertun reviirillä asuu myös pikkulepinkäinen. Johtuuko samanlaisista reviirivaatimuksista vai onko niillä jokin muu yhteinen ominaisuus.
Pesä on matalalla katajassa, nuoressa kuusessa tai lehtipensaassa. Muninta alkaa kesäkuussa. Munia on tavallisesti 4 tai 5, vaaleita ja himmeätäpläisiä. Molemmat emot hautovat 11–12 vrk. Poikaset lähtevät pesästä lentokyvyttöminä 10–13 päivän ikäisinä.
Hyönteissyöjä, joka syö myös marjoja ja hedelmiä.
Kirjokerttu (Curruca nisoria) on suurin Suomessa tavattavista kertuista. Se elää usein yhteiseloa pikkulepinkäisen kanssa.
