Hiiripöllö

Hiiripöllö (Surnia ulula) on pöllöihin (Strigidae) kuuluva lintulaji. Hiiripöllö on päiväpöllö, eli se saalistaa päiväpetolintujen tapaan päivisin ja muistuttaa ulkonäöltään ja elintavoiltaankin paljon haukkaa.^[2]

Koko ja ulkonäkö

Hiiripöllön pituus on 36–39 cm, ja koirailla paino on 270 g, naarailla 320 g. Se on pitkäpyrstöinen, teräväsiipinen päiväaktiivinen pöllö. Sillä on harmaanmustaa kuviointia takaraivossa ja selässä. Vatsa on valkea, hienosti tummalla vipevöity. Hiiripöllö istuu usein näkyvällä paikalla puun latvassa, ilmakaapelilla tai tolpan päässä. Lennossa sen voi sekoittaa varpushaukkaan, mutta erona on selvästi suurempi pää.

Vanhin suomalainen rengastettu hiiripöllö on ollut 6 vuotta 30 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut 8 vuoden 3 kuukauden ikäinen ruotsalainen lintu.

Hiiripöllö Prahan eläintarhassa.

Ääntely

Soidinääni koostuu pitkistä ja nopeista pulinasarjoista. Ääni muistuttaa lähinnä helmipöllöä. Varoitus on korviavihlova kvi, kvi ,kvi… -huutosarja.

Levinneisyys

Laji pesii Pohjois-Suomessa. Suurimmat pesivän kannan tiheydet on tavattu Tunturi-Lapissa, Kittilässä. Siellä pesiä on huippuvuosina 2011 ja 2015 löydetty yleisesti 700 metrin välein. Syksyisin hiiripöllö vaeltaa lähinnä itä-länsisuunnassa. Kolme suomalaista rengastettua pöllöä on tavattu Siperiasta lähes 3000 km päästä. Etelä-Suomessa syksyisin ja talvisin havaitut hiiripöllöt ovat myös itä-länsisuuntaisen liikehdinnän tulosta. Suomen eteläisin pesimähavainto on vuodelta 2015 Jurmon saarelta. Parimäärä vaihtelee 500–6 000 parin välillä. Se on levinnyt koko pohjoiselle pallonpuoliskolle Fennoskandiasta Kaukoitään, Alaskaan ja Kanadaan.

Elinympäristö

Hiiripöllö on hakkuuaukeiden, suonlaiteiden ja syrjäseutujen pesimälintu. Pesä on usein matalassa puunkolossa, josta lintu voi kurkistaa ulos. Se voi olla myös pökkelön nokassa tai pöntössä.

Lisääntyminen

Muninta voi alkaa jo maaliskuun puolivälissä, mutta pääosa kannasta munii huhtikuussa, ja monet parit aloittavat vasta toukokuussa. Valkoisia, soikeita munia on tavallisesti 4–8, jyrsijöiden huippuvuosina jopa 10–12. Naaras hautoo kuukauden. Poikaset lähtevät pesästä maastoon 3-viikkoisina ja oppivat lentämään 5-viikkoisina. Poikasaikaan emot saattavat puolustaa pesäänsä hyvinkin aggressiivisesti.

Ravinto

Sen ravintoa ovat pienet linnut ja nisäkkäät, ja pääravintoa ovat erityisesti metsä- ja peltomyyrät.

Lähteet

Aiheesta muualla

• Forsman, Dick 1980: Hiiripöllön iänmäärityksestä ja sulkasadosta. – Ornis Fennica 57:173–175.
• Leinonen, Antti 1978: Hiiripöllön Surnia ulula pesimäbiologiasta ja pesimäaikaisesta käyttäytymisestä. – Lintumies 1.1978 s. 13–18. LYL.
• Pulliainen, Erkki 1978: Nesting of the Hawk Owl, Surnia ulula, and Short-eared Owl, Asio flammeus, and the food consumed by owls on the island of Ulkokrunni in the Bothnian Bay in 1977. – Aquilo Ser. Zool. 18:17–22.
• Tast, Johan 1982: Hiiripöllö, Surnia ulula, pesinyt Houtskärissä. – Lintumies 3.1982 s. 143. LYL.
• Hiiripöllö Lintukuva.fi-verkkopalvelussa
• LuontoPortti: Hiiripöllö (Surnia ulula)
• Suomen lintuatlas: Hiiripöllö
• ITIS: Surnia ulula (englanniksi)