nimet breadcrumb-navigoinnissa
Kojootti eli preeriasusi (Canis latrans) on Pohjois-Amerikassa elävä koiraeläin.
Suden näköinen ja värinen, mutta pienempi, alle 60 cm korkea. Korvat isommat kuin sudella ja kuono on pitkä ja kapea, merkkinä sopeutumisesta pienten saaliseläinten kuten hiirien ja myyrien syömiseen ja tappamiseen. Runko on suteen verrattuna melko lyhyt, ja jalat ovat myös hieman matalat, mutta rakenteeltaan jäntevät.
Kojootti on Pohjois- ja Keski-Amerikan laji. Sen levinneisyysalue ulottuu Pohjois-Alaskasta halki Yhdysvaltain ja Meksikon Costa Ricaan, El Salvadoriin, Guatemalaan, Hondurasiin ja Panamaan asti. Tavattiin alun perin vain läntisessä ja keskisessä Pohjois-Amerikassa Keski-Amerikan lisäksi, mutta niiden luontaisten vihollisten eli susien hävittämisen ja metsien kaatamisen myötä on Yhdysvalloissa levinnyt uusien elinympäristöjen avauduttua myös aivan itään asti, missä se on koettu uhaksi kojootin läsnäoloon sopeutumattoman erittäin uhanalaisen punasusipopulaation geneettiselle puhtaudelle.
Aavikot, puoliaavikot, preeriat sekä trooppiset ja lauhkean vyöhykkeen metsät. Tavataan myös paikoin hyvin kylmissä oloissa, kuten Kalliovuorten boreaalisissa metsissä, ei kuitenkaan juuri koskaan vuoristossa tai tundralla asti.
Kiima-aika kestää useita kuukausia. Naaras saattaa paritella silloin useiden urosten kanssa. Kun se on valinnut mieleisensä kumppanin, pari voi saalistaa ja elää muutenkin yhdessä vuosien ajan. Pari kaivaa jopa 7 metrin pituisen pesäkolon tai laajentaa mäyrän tai haisunäädän käyttämää vanhaa onkaloa.
Naaras synnyttää pesään keväällä 2-12 sokeaa, lurppakorvaista ja lyttykuonoista pentua. Kahden viikon imetyksen jälkeen poikasten silmät avautuvat ja korvat alkavat terhakoitua. Kuusiviikkoisina pennut vieroitetaan. Useimmat nuoret kojootit jättävät laumansa, kun ovat aikuistuneet 9 kuukauden ikäisinä. Osa niistä jää kuitenkin ryhmään odottamaan pääsyä alfapariksi tai lähteäkseen myöhemmin etsimään omaa elinkumppaniaan.
Luonnontilallisessa ekosysteemissä kojoottien kantaa tasapainottavat niiden lähisukulaiset, sudet, jotka kilpailevat niiden kanssa elintilasta ja ravinnosta. Ekosysteemissä kojootti onkin ns. mesopredator, pienempi saalistaja jonka määriä jokin suurempi petoeläinlaji verottaa. Susien lisäksi kojootteja tappavat myös joskus puumat tai ilvekset, etelämmässä jopa jaguaarit. Kojootin useista luontaisista vihollisista johtuen se on nopea lisääntymään, joten ekosysteemeissä, joista niiden viholliset ovat kuolleet sukupuuttoon, on kojoottien määrä kaksin- tai jopa kolminkertaistunut.
Kojootti käyttää tilanteet tarkoin hyväkseen ja syö kaikkea, mitä vain kiinni saa. Saalistaessaan se pystyy kiihdyttämään vauhtinsa hetkeksi jopa nopeuteen 65 km/h. Kojootti on pääasiassa lihansyöjä. Noin 90 % sen ravinnosta koostuu nisäkkäistä, pääasiassa kaniineista ja jyrsijöistä. Se pyydystää myös lintuja, käärmeitä ja hyönteisiä, joskus jopa kaloja.
Koska kojootit elävät usein lähellä ihmistä, suurkaupungeissa ja maatilojen liepeillä, ne käyttävät hanakasti ravinnokseen myös ihmisten tuomat ruoanlähteet. Kojootit tappavatkin paljon lampaita, ja kaupungeissa sekä tiheään asutuilla alueilla ne saavat ruokaa myös roska-astioista ja kaduilta.
Kojootti metsästää joskus myös paksusarvilampaita tai hanka-antilooppeja ja valkohäntäpeuroja. Se hyökkää erittäin harvoin ihmisen kimppuun.[2]
Kojootti eli preeriasusi (Canis latrans) on Pohjois-Amerikassa elävä koiraeläin.
