الأسماء في صفحات التنقل
Polylepisorneero (Cinclodes aricomae) on äärimmäisen uhanalainen lintu, joka elää Andeilla Perun kaakkoisosissa ja Boliviassa[1]. Lajia pidettiin ennen lampiorneeron alalajina.
Polylepisorneero kasvaa noin 20 cm pitkäksi. Väritykseltään se on suklaanruskea vatsastaan pää ja selkä ovat tummemman ruskeat. Nokka linnulla on suurikokoinen ja se erottaakin lajin pienemmästä andienvirtaorneerosta. Lajin laulu on karheita, korkeita trillejä. Kutsuäänet ovat niin ikään karheita. Lisäksi linnun on raportoitu päästävän nasaalisia kee- tai kiu-ääniä.[2]
Polylepisorneerot elävät vuoriton metsissä ja pusikkoisilla alueilla, joilla kasvaa Polylepis-suvun kasveja. Ne käyttävät ravinnokseen selkärangattomia eläimiä.[2].
Polylepisorneerokannan kooksi arvellaan noin 50–250 yksilöä.[2] Lajiin kohdistuva suurin uhka ovat huolimattomasta tulenkäytöstä johtuvat metsäpalot, Pienempiä uhkia ovat metsän hakkuut, hiilikaivokset ja maanviljelystapojen muutoksista aiheutuva eroosio ja metsien häviäminen.[1]
Polylepisorneero (Cinclodes aricomae) on äärimmäisen uhanalainen lintu, joka elää Andeilla Perun kaakkoisosissa ja Boliviassa. Lajia pidettiin ennen lampiorneeron alalajina.
Polylepisorneero kasvaa noin 20 cm pitkäksi. Väritykseltään se on suklaanruskea vatsastaan pää ja selkä ovat tummemman ruskeat. Nokka linnulla on suurikokoinen ja se erottaakin lajin pienemmästä andienvirtaorneerosta. Lajin laulu on karheita, korkeita trillejä. Kutsuäänet ovat niin ikään karheita. Lisäksi linnun on raportoitu päästävän nasaalisia kee- tai kiu-ääniä.
Polylepisorneerot elävät vuoriton metsissä ja pusikkoisilla alueilla, joilla kasvaa Polylepis-suvun kasveja. Ne käyttävät ravinnokseen selkärangattomia eläimiä..
Polylepisorneerokannan kooksi arvellaan noin 50–250 yksilöä. Lajiin kohdistuva suurin uhka ovat huolimattomasta tulenkäytöstä johtuvat metsäpalot, Pienempiä uhkia ovat metsän hakkuut, hiilikaivokset ja maanviljelystapojen muutoksista aiheutuva eroosio ja metsien häviäminen.
