الأسماء في صفحات التنقل
Tiikeripyton (Python molurus) on yksi kuudesta isoimmasta käärmelajista. Tiikeripyton kuuluu kuristajiin, joten sillä ei ole myrkkyhampaita. Se kuuluu II-CITES-lajeihin.
Tiikeripyton on hyvin suuri, raskastekoinen käärme. Tiikeripytonit ovat tummanruskeita beigeillä täplillä ja kahdella selvällä vaakasuoralla päänraidalla kummankin silmän yli. Naaraat kasvavat koiraita isommiksi. Naarailla on usein erilainen väritys sekä pienempi pää suhteessa vartaloon kuin koirailla. Vankeudessa niille kertyy ikää noin 20 vuoden verran, luonnossa elävistä ei ole merkintöjä.
Tiikeripytonia esiintyy Etelä-Aasiassa, Burmassa, Thaimaassa, eteläisessä Kiinassa, Vietnamissa ja Indonesiassa. Hylätyistä lemmikkieläimistä on muodostunut lisääntyvä kanta myös Pohjois-Amerikan Floridaan. Tiikeripytonin elinympäristö on vaihteleva, sisältäen kuivan metsistön, vuoristot ja heinäpellot. Luonnossa tiikeripytonin ruokavalio koostuu jäniksistä, hiiristä, rotista, liskoista, toisista käärmeistä, linnuista ja nisäkkäistä. Tiikeripyton kuristaa tarvittaessa hengiltä jopa antiloopin, leopardin ja ihmisen. Yläleuassa, suun tuntumassa sillä sijaitsee herkkiä aistimia, jotka reagoivat saaliseläimestä säteilevään lämpöön. Pyton väijyy pyydystettävää järven rannalla tai puussa, ja on aina iskuvalmis. Uhrinsa ympärille kietoutuessaan se voi olla jokseenkin varma pyynnin onnistumisesta.
Tiikeripytonit parittelevat aikaisin kevätkuukausina ja munivat 12–100 munaa maalis-huhtikuussa. Hautoessaan munia Tiikeripytonin lihakset värähtelevät, ja nämä liikkeet auttavat naarasta nostamaan munien ympäryksen lämpötilaa. Naaras ei koskaan jätä munia, eikä käy edes syömässä.
Tiikeripyton (Python molurus) on yksi kuudesta isoimmasta käärmelajista. Tiikeripyton kuuluu kuristajiin, joten sillä ei ole myrkkyhampaita. Se kuuluu II-CITES-lajeihin.
Tiikeripyton on hyvin suuri, raskastekoinen käärme. Tiikeripytonit ovat tummanruskeita beigeillä täplillä ja kahdella selvällä vaakasuoralla päänraidalla kummankin silmän yli. Naaraat kasvavat koiraita isommiksi. Naarailla on usein erilainen väritys sekä pienempi pää suhteessa vartaloon kuin koirailla. Vankeudessa niille kertyy ikää noin 20 vuoden verran, luonnossa elävistä ei ole merkintöjä.
Tiikeripytonia esiintyy Etelä-Aasiassa, Burmassa, Thaimaassa, eteläisessä Kiinassa, Vietnamissa ja Indonesiassa. Hylätyistä lemmikkieläimistä on muodostunut lisääntyvä kanta myös Pohjois-Amerikan Floridaan. Tiikeripytonin elinympäristö on vaihteleva, sisältäen kuivan metsistön, vuoristot ja heinäpellot. Luonnossa tiikeripytonin ruokavalio koostuu jäniksistä, hiiristä, rotista, liskoista, toisista käärmeistä, linnuista ja nisäkkäistä. Tiikeripyton kuristaa tarvittaessa hengiltä jopa antiloopin, leopardin ja ihmisen. Yläleuassa, suun tuntumassa sillä sijaitsee herkkiä aistimia, jotka reagoivat saaliseläimestä säteilevään lämpöön. Pyton väijyy pyydystettävää järven rannalla tai puussa, ja on aina iskuvalmis. Uhrinsa ympärille kietoutuessaan se voi olla jokseenkin varma pyynnin onnistumisesta.
