Harsokorennot (Chrysopidae) on verkkosiipisiin kuuluva hyönteisheimo. Siihen kuuluu maailmanlaajuisesti lähes 2000 lajia 85 eri suvussa.
Harsokorennot ovat luultavasti yleisimmin tavattu verkkosiipisten ryhmä. Ruumiin väri vaihtelee heleän vaaleanvihreästä, joka on heimolle tyypillinen väritys, ruskeaan. Verkkosilmät ovat usein kullanväriset, mistä heimon tieteellinen nimi juontaa juurensa. Siivet ovat kirkkaan läpinäkyvät ja levossa korento pitää niitä takaruumiin sivuilla. Tuntosarvet ovat pitkät. Aikuiset harsokorennot liikkuvat yöllä ja tulevat usein valolle. Niitä voikin löytää päiväsaikaan lepäämässä ulkovalojen ja ikkunoiden lähistöltä. Ne syövät lähinnä mettä ja siitepölyä, mutta tilaisuuden tullen myös kirvoja, punkkeja ja muita selkärangattomia. Käsiteltäessä korento voi erittää epämiellyttävää hajua.[2][3]
Naaras munii öisin yksittäisiä munia, jotka sijaitsevat rihmamaisen varren päässä. Harsokorentojen toukat ovat liikkuvia petoja. Monien lajien toukat keräävät saalistamiensa hyönteisten tyhjiä kuoria takaruumiinsa karvoitukseen hämäten näin lintuja ja muita saalistajia. Koteloituessaan toukka tekee erittämästään silkistä kotelon ja kiinnittyy lehden alapinnalle.
Hyönteinen puree harvoin myös ihmistä. Purema vastaa mäkäräisen puremaa.
Suomesta on tavattu 16 harsokorentolajia. Vuoden 2010 Suomen kansallisen uhanalaisarvioinnin mukaan yksikään laji ei ole uhanalainen, mutta kaksi lajia on luokiteltu silmälläpidettäviksi (NT) ja yksi laji jätettiin tuoreiden havaintojen puutteessa arvioimatta (NE).[4][5][6]
Luettelo noudattaa lajien systemaattista järjestystä.[5]
Harsokorennot (Chrysopidae) on verkkosiipisiin kuuluva hyönteisheimo. Siihen kuuluu maailmanlaajuisesti lähes 2000 lajia 85 eri suvussa.
Harsokorennot ovat luultavasti yleisimmin tavattu verkkosiipisten ryhmä. Ruumiin väri vaihtelee heleän vaaleanvihreästä, joka on heimolle tyypillinen väritys, ruskeaan. Verkkosilmät ovat usein kullanväriset, mistä heimon tieteellinen nimi juontaa juurensa. Siivet ovat kirkkaan läpinäkyvät ja levossa korento pitää niitä takaruumiin sivuilla. Tuntosarvet ovat pitkät. Aikuiset harsokorennot liikkuvat yöllä ja tulevat usein valolle. Niitä voikin löytää päiväsaikaan lepäämässä ulkovalojen ja ikkunoiden lähistöltä. Ne syövät lähinnä mettä ja siitepölyä, mutta tilaisuuden tullen myös kirvoja, punkkeja ja muita selkärangattomia. Käsiteltäessä korento voi erittää epämiellyttävää hajua.
Naaras munii öisin yksittäisiä munia, jotka sijaitsevat rihmamaisen varren päässä. Harsokorentojen toukat ovat liikkuvia petoja. Monien lajien toukat keräävät saalistamiensa hyönteisten tyhjiä kuoria takaruumiinsa karvoitukseen hämäten näin lintuja ja muita saalistajia. Koteloituessaan toukka tekee erittämästään silkistä kotelon ja kiinnittyy lehden alapinnalle.
Hyönteinen puree harvoin myös ihmistä. Purema vastaa mäkäräisen puremaa.
