Eteläntytönkorento (Coenagrion puella) on tytönkorentoihin kuuluva sudenkorento.
Eteläntytönkorento on ulkonäöltään useiden muiden tytönkorentojen kaltainen. Koiraalla on takaruumiin toisessa jaokkeessa sen takareunasta erillinen tumma U-kirjainta muistuttava kulmikas kuvio. Takaruumis on kolmannesta viidenteen jaokkeeseen enimmäkseen vaalea. Jaokkeiden sivuilla on tummat pitkittäiset viivat, jotka alkavat jaokkeiden tummista takaosista. Naaras on hyvin samankaltainen kuin keihästytönkorento ja sirotytönkorento. Eteläntytönkorentonaaras eroaa näistä kaluksen takareunan hieman aaltoilevan muodon perusteella.[2]
Eteläntytönkorennon takaruumiin pituus on 23–30 mm ja takasiiven pituus 16–24 mm.[2]
Lajia esiintyy yleisenä Keski- ja Etelä-Euroopasta Pohjois-Afrikan rannikolle ja Keski-Aasiaan sekä Siperiassa Altaille asti.[1][2] Eteläntytönkorento on monissa osissa Eurooppaa yleisin Coenagrion-suvun laji. Laji on havaittu Suomessa ensimmäistä kertaa vuonna 1958, mutta se on alkanut yleistyä nopeasti 2000-luvulla. Sitä tavataan varsinkin Kaakkois-Suomessa ja pääkaupunkiseudulla. Tällä hetkellä jokseenkin harvinaisen eteläntytönkorennon yleisyys on todennäköisesti vielä kasvamassa.[2]
Eteläntytönkorento elää monenlaisilla vesillä, varsinkin seisovilla, mutta myös virtaavilla. Suomessa sitä esiintyy etenkin etelärannikolla runsaskasvustoisilla pienvesillä, kuten sorakuopissa, ojissa ja puutarhojen lampareissa.[2]
Lajin lentoaika on Suomessa touko-kesäkuun vaihteesta elokuun lopulle. Päälentoaika ajoittuu suurin piirtein kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin.[2]
Eteläntytönkorento (Coenagrion puella) on tytönkorentoihin kuuluva sudenkorento.
.jpg)
