Kirjojokikorento (Ophiogomphus cecilia) on Suomessa paikoittaisesti esiintyvä, itäinen sudenkorentolaji, joka viihtyy virtavesissä. Kirjojokikorento on Suomessa rauhoitettu EU:n ympäristödirektiivinen 2. ja 4. liitteen mukaan.
Kirjojokikorento on keskikokoinen (50–60 mm) aitosudenkorento. Väritys on hyvin kirkas: pää ja keskiruumis ovat vihreät. Keskiruumiissa on mustat kuvioinnit kyljessä ja siipien edessä. Mustassa takaruumiissa on keltaiset suuret pystytäplät jokaisessa jaokkeessa. Kummankin sukupuolen takaruumiin kärki on laajentunut, koiraalla huomattavasti selvemmin. Perälisäkkeet ovat vaaleat, takaruumiin kärjen päällä on jokaisen jaokkeen keskellä keltainen täplä. Naaraan takaruumis on paksumpi ja sillä on silmien välissä kaksi sarvimaista okaa.
Toukka on suurikokoinen (28–33 mm) ja sen kaikkien takaruumiin jaokkeiden päällä on selvät koukkumaiset väkäset. Toukkanahkoja löytää kesä-heinäkuussa sopivilta alustoilta, kuten kiviltä. Muiden jokikorentojen tapaan kirjojokikorento kykenee kuoriutumaan vaakasuorassa asennossa.
Kirjojokikorennon lentoaikaa on kesä-syyskuu, päälentokausi on kesäkuun puolestavälistä heinäkuun loppuun.
Kirjojokikorento elää erilaisissa puhtaissa puroissa ja pikkujoissa. Joet ovat usein melko vuolaita, hiekka- tai kivipohjaisia. Suppeahkojen elinympäristövaatimuksiensa takia kirjojokikorento on paikoittainen ja puuttuu useimmista likaantuneista ja sameista puroista. Tyypillinen biotooppi on puhtaalta järveltä laskeva kirkasvetinen pikkujoki.
Kirjojokikorentoa tavataan Suomessa pohjoisessa Etelä-Lapista aina etelään Uudenmaan rannikkoseuduille asti. Lajista ei ole havaintoja Lounais-Suomesta tai Kainuusta.
Euroopassa kirjojokikorento on harvinainen Länsi-Euroopassa ja puuttuu mm. Iberian niemimaalta kokonaan. Laji on kuitenkin levinnyt laajalle Itä-Euroopassa.
Kirjojokikorento (Ophiogomphus cecilia) on Suomessa paikoittaisesti esiintyvä, itäinen sudenkorentolaji, joka viihtyy virtavesissä. Kirjojokikorento on Suomessa rauhoitettu EU:n ympäristödirektiivinen 2. ja 4. liitteen mukaan.
