Langhornet Torngræshoppe (Tetrix tenuicornis) er en art af græshopper af familien Tetrigidae. Hunnen måler mellem otte og 11 mm, mens hannen bliver mellem syv og ni mm lang.
Under optagelserne til tv-programmet Vores vilde vej i 2018 på en villavej nær Årslev Engsø i Brabrand, gjorde biolog Vicky Knudsen det eneste verificerede fund af arten registreret i Danmark. I 2000 blev Langhornet Torngræshoppe meldt fundet på Enø, men dette fund er ikke verificeret.[1][2][3]
Langhornet Torngræshoppe (Tetrix tenuicornis) er en art af græshopper af familien Tetrigidae. Hunnen måler mellem otte og 11 mm, mens hannen bliver mellem syv og ni mm lang.
Tetrix tenuicornis, the long-horned groundhopper,[1] is a member of the Tetrigidae family.
Tetrix tenuicornis, the long-horned groundhopper, is a member of the Tetrigidae family.
Peenetundlane sirts (Tetrix tenuicornis, sünonüüm Tetrix nutans) on sirtslaste sugukonda kuuluv liik sihktiivalisi putukaid.
Eestis harva.[1]
Sarnaneb väga täpiksirtsule.
Peenetundlane sirts (Tetrix tenuicornis, sünonüüm Tetrix nutans) on sirtslaste sugukonda kuuluv liik sihktiivalisi putukaid.
Eestis harva.
Sarnaneb väga täpiksirtsule.
Sarviokasirkka, aikaisemmalta nimeltään tarhaokasirkka, (Tetrix tenuicornis) on okasirkkoihin kuuluva hyönteislaji. Se on luokiteltu Suomen kansallisessa uhanalaisarvioinnissa 2010 erittäin uhanalaiseksi (EN)[1].
Lajin on kuvannut tieteelle suomalainen Johan Reinhold Sahlberg vuonna 1891 Nilsiästä löydetyn yksilön perusteella.[2]
Sarviokasirkka muistuttaa erehdyttävästi yleistä nummiokasirkkaa ja lännenokasirkkaa ja lajin tunnistaminen vaatii yksilön varsin tarkkaa tutkimista. Keskeisenä tuntomerkkinä tuntosarvet ovat pidemmät ja ohuemmat kuin okasirkoilla yleensä ja keskimmäiset jaokkeet ovat noin kolme kertaa leveyttään pitemmät. Kuten muillakin okasirkoilla, keskiruumiin selkäpuoli jatkuu lippamaisesti takaruumiin yli ja siinä on voimakas pitkittäissuuntainen harjanne. Takasiivet ovat korkeintaan tynkämäisen etusiiven pituuden verran lippaa lyhyemmät. Lajityypillisiä tuntomerkkejä liittyy myös takimmaisen raajaparin yksityiskohtiin. Ruumiin väri vaihtelee ruskean eri sävyissä ja pituus on 8–11 mm.[2]
Sarviokasirkka on Euroopassa laajalti tavattava laji, jonka esiintyminen Pohjoismaissa rajoittuu Suomeen. Tanskasta tunnetaan yksi, mahdollisesti väärin määritetty yksilö. Idässä levinneisyys jatkuu Mongoliaan saakka. Suomessa laji on erittäin paikoittainen ja tunnetaan vain muutamalta esiintymispaikalta eteläisen ja keskisen Suomen alueelta. Lajin harvinaisuutta kuvaa se, että viimeisimmät havainnot Suomesta ovat vuosilta 1953, 1979 sekä 2008. Toistaiseksi tuorein havainto on yksittäinen yksilö Paraisilta.[2]
Keski-Euroopassa laji viihtyy usein jokien tuntumassa avoimissa ja kuivissa ympäristöissä, etenkin paikoilla, joilla maaperä on kalkkipitoista. Virossa laji tunnetaan paahteisilta paikoilta ja maatalousympäristöistä. Suomen esiintymispaikoista ei ole kovin kattavasti tietoja.[2] Suomessa laji on arvioitu erittäin uhanalaiseksi ja sen säilymistä uhkaa ennen kaikkea sopivien elinympäristöjen umpeenkasvu.[1]
Muiden okasirkkojen tapaan laji ei ääntele.[2] Ravinnokseen se käyttää sammalia, jäkäliä ja kasveja. Talvehtiminen tapahtuu yleisimmin nymfinä, mutta joissakin määrin myös aikuisena.[3]
Sarviokasirkka, aikaisemmalta nimeltään tarhaokasirkka, (Tetrix tenuicornis) on okasirkkoihin kuuluva hyönteislaji. Se on luokiteltu Suomen kansallisessa uhanalaisarvioinnissa 2010 erittäin uhanalaiseksi (EN).
Lajin on kuvannut tieteelle suomalainen Johan Reinhold Sahlberg vuonna 1891 Nilsiästä löydetyn yksilön perusteella.
Tetrix tenuicornis est une espèce d'insectes orthoptères de la famille des Tetrigidae[1]. Elle est appelée Tétrix des carrières ou Tétrix des sablières ou Tétrix longicorne.
Cette espèce se rencontre de l'Europe de l'Ouest jusqu'à l'océan Pacifique[1].
En France métropolitaine, elle réside dans presque tout le territoire sauf la Bretagne et la Corse. Dans le sud de la Belgique, elle se rencontre notamment dans l'Entre Sambre-et-Meuse.
Xérophile, ce Tétrix fréquente les carrières, les sablières, les pentes rocailleuses à la végétation pauvre, les pelouses sèches.
Corps long de 8 à 10 mm. C'est un insecte herbivore aux couleurs très variées (brun jaune, brun noir, gris, diversement tacheté), le rendant très mimétique sur le sol ou certaines écorces. Comme Tetrix bipunctata, le pronotum porte souvent deux taches noires à sa base; les ailes postérieures atteignent presque l'extrémité de la saillie pronotale. Les antennes sont plus grêles (d'où le nom scientifique d'espèce) et plus longues que chez les autres Tetrix.
Selon Orthoptera Species File (11 juillet 2018)[2] :
Cette espèce a été décrite sous le protonyme Tettix tenuicornis par Johan Reinhold Sahlberg en 1891.
Tetrix tenuicornis est une espèce d'insectes orthoptères de la famille des Tetrigidae. Elle est appelée Tétrix des carrières ou Tétrix des sablières ou Tétrix longicorne.
Het kalkdoorntje (Tetrix tenuicornis) is een rechtvleugelig insect uit de familie doornsprinkhanen (Tetrigidae), onderfamilie Tetriginae.
De kleur is bruin tot grijs, het halsschild reikt tot iets achter de achterlijfspunt. De soort is moeilijk te onderscheiden van het gewoon doorntje en het bosdoorntje maar heeft langere en dunnere antennes. Zie ook onder gewoon doorntje voor het onderscheid. Mannetjes bereiken een lengte van 7,5 tot 9 millimeter, de vrouwtjes zijn 8 tot 10,5 mm lang[1].
Het kalkdoorntje komt voor in grote delen van Europa, uitgezonderd het noorden. In Nederland komt de soort alleen voor in het uiterste zuidoosten, in Brabant, Limburg en Overijssel. In België alleen in het oosten en midden, niet in het westen. De habitat bestaat uit drogere, zonbeschenen kalkrijke gebieden zoals rivieroever en zandafgravingen.
Het zanddoorntje is te zien van april tot augustus en laat zich vooral zien tussen negen uur in de ochtend tot zeven uur in de avond[1]. Net als alle doorntjes wordt geen geluid gemaakt. Het voedsel bestaat uit algen.
Referenties
Bronnen
Het kalkdoorntje (Tetrix tenuicornis) is een rechtvleugelig insect uit de familie doornsprinkhanen (Tetrigidae), onderfamilie Tetriginae.
Skakun cienkoczułki[1] (Tetrix tenuicornis) – gatunek owada prostoskrzydłego z rodziny skakunowatych.
Często mylony z Tetrix bipunctata[2]. Ubarwienie ma zmienne, zwykle żółto- lub czarnobrązowe albo czarne z ciemniejszym rysunkiem[1]. Osiąga od 8 do 12,5 mm długości od czubka głowy do końca przedplecza[1][3]. Środkowe człony czułków są 3–4 razy dłuższe niż szersze. Przedplecze cechuje łukowato wzniesiona listewka środkowa. Pokrywy są węższe niż środkowe uda. Skrzydła mają tylną, narożną krawędź powcinaną. Tylna para odnóży ma smukłe, trzykrotnie dłuższe niż szersze uda[3].
Owad rozsiedlony od Półwyspu Iberyjskiego przez większość Europy, Turcję, Iran, Azję Środkową po Mongolię i rosyjski Daleki Wschód[4]. W Polsce jest gatunkiem szeroko rozprzestrzenionym, wapieniolubnym, związanym ze środowiskami na podłożu gliniastym i ilastym[5].
Skakun cienkoczułki (Tetrix tenuicornis) – gatunek owada prostoskrzydłego z rodziny skakunowatych.
Często mylony z Tetrix bipunctata. Ubarwienie ma zmienne, zwykle żółto- lub czarnobrązowe albo czarne z ciemniejszym rysunkiem. Osiąga od 8 do 12,5 mm długości od czubka głowy do końca przedplecza. Środkowe człony czułków są 3–4 razy dłuższe niż szersze. Przedplecze cechuje łukowato wzniesiona listewka środkowa. Pokrywy są węższe niż środkowe uda. Skrzydła mają tylną, narożną krawędź powcinaną. Tylna para odnóży ma smukłe, trzykrotnie dłuższe niż szersze uda.
Owad rozsiedlony od Półwyspu Iberyjskiego przez większość Europy, Turcję, Iran, Azję Środkową po Mongolię i rosyjski Daleki Wschód. W Polsce jest gatunkiem szeroko rozprzestrzenionym, wapieniolubnym, związanym ze środowiskami na podłożu gliniastym i ilastym.
,_Arnhem,_the_Netherlands.JPG)
.jpg)
.jpg)
